Samassa määrässä kuin vuorityötä tekevät kyläkuntalaiset muuttuivat kapitalistisiksi vuoritilallisiksi, tuli niistä rengeistä ja palvelijoista, joiden avulla he ennen olivat vuorityötänsä harjottaneet, palkkaköyhälistöä. He eivät enää tehneet työtä yhdessä isäntiensä kanssa, eivätkä enää asuneet heidän kanssansa heidän talossaan ja perheessään jakaen heidän kanssansa ilot ja surut. Vanha patriarkallinen suhde oli loppunut. Useinkin vuorityömiehet tuskin tunsivat personallisesti sitä kapitalistia, jonka hyväksi he raatoivat ja joka kenties oli jonkun kaukana olevan kaupungin rikas kauppias, jolla ei ollut aavistustakaan vuorityöstä.
Siellä, missä vuorialue oli erotettu yhteismaasta ja julistettu "vapaaksi", oli senkautta kyllä käynyt jokaiselle, köyhällekin, teoretisesti mahdolliseksi päästä osalliseksi jostain kaivoksesta. Mutta kun olot olivat sellaiset, kuin edellisessä luvussa näimme, oli tämä vaaranalaista jo vähemmän varakkaalle porvarillekin ja itseasiassa kerrassaan mahdotonta omaisuudettomalle. Korkeintaan saattoi siellä täällä joku vuorityön tarkastaja onnistua niin korkealle kiipeämään.
Nykyaikaisiin olosuhteisiin verraten eivät vuorityöntekijät kuitenkaan 1500-luvun alussa olleet niinkään huonossa asemassa. Heidän päivittäinen työaikansa oli Agricolan mukaan yleensä 7 tuntia. Ensimäinen vuoro alkoi klo 4 aamulla ja kesti klo 11:een päivällä, toinen teki työtä klo 12:sta klo 7:ään illalla. Yövuorojen käyttämistä, klo 8:sta illalla klo 3:een aamulla, sallittiin ainoastaan hätätilassa. Kukaan vuorityöntekijä ei saanut työskennellä kahta vuoroa perätysten, koska hän silloin saattoi nukkua työnsä ääreen, kun "hän on väsynyt niin suuresta ja kovasta työstä".
Ei ainoastaan sunnuntai- ja juhlapäivät, vaan lauantaitkin olivat vapaapäiviä. Lauantaina tuli vuorityömiehen ostaa elintarpeita viikon varalle. Työaika kutakin viikkoa kohden teki siis 35 tuntia, ja vielä vähemmän, jos viikolla sattui olemaan joku juhlapäivä, ja sellaisista ei siihen aikaan ollut puutetta. Joskus työvuorot olivat vieläkin lyhempiä; Kuttenbergissä ja Harzissa esim. käytettiin 6 tuntia kestäviä.
Vuorityöntekijäin palkoista emme meidän saatavinamme olevista lähteistä ole löytäneet mitään lähempiä tietoja. Mutta jos muistamme että työntekijäin yleinen tila 1500-luvun alussa oli aineelliseen hyvinvointiin nähden parempi kuin nykyaikainen sekä että vuorityömiehillä oli muun työväen rinnalla hyvä asema, voimme kyllä olettaa, että heidän palkkansa olivat suhteellisesti hyvät.
Mutta kaivostyömiesten, kuten yleensä palkkalaisten asema, näytti kuitenkin jo rupeavan huononemaan. Yllä olemme nähneet, että jo 1500-luvulla vuoriviljelyksessä ajatustyö ja ruumiillinen työ olivat erillään. Tämä tietysti vähensi sekä arvoa että tuloja niiltä, jotka tekivät yksinomaan jälkimäistä. Heidän sijaansa sai helposti toisia, heillä oli vähemmän opittavaa, heidän työvoimansa tuotantokustannukset olivat suhteellisesti pienemmät. Ja työnjako kehittyi yhä, josta taas oli seurauksena, että vuorikaivostyöntekijäin asema yhä huononi.
Jokainen voimakas mies saattoi helposti oppia jossakin määrin käsittelemään eri koneita. Malmin muokkaamisessa käytettiin usein jo naisia, vieläpä sen huuhdonnassa lapsiakin. Toimet tulivat yhä lukuisammiksi ja helpommiksi oppia. Teknillinen kehitys toteutti sen, mitä vuorialueen erottaminen yhteismaasta lainopillisesti valmisti: se antoi kaikille pääsyn vuorityöhön.
Ihmisiä, jotka tätä tilaisuutta käyttivät, ei puuttunut, häviöön joutuneita talonpoikia ja kaupunkien köyhälistöä, jotka yhtä mielellään, elleivät ruvenneet maankulkijoiksi tai palkkasotureiksi, menivät Saksin, Böhmin, Salzburgin ja Tirolin kulta- ja hopeakaivoksiin, kuin viime vuosisadan loppupuoliskolla häviölle joutuneet, riistetyt olennot Kaliforniaan. Suurin osa kaivosmiehistä ei ollenkaan ymmärrä vuoriviljelystä, valittaa Agricola. "Sillä tavallisesti ne, joilla on paljon velkoja eikä rahoja niiden maksuksi, menevät vuorikaivoksiin; taikka kauppiaat, jotka olivat lähteneet matkaansa; taikka sellaiset, jotka työn takia olivat juosseet pois auraltaan."
Lutherin isä, joka oli työmiehenä Mansfeldin vuorikaivoksissa, oli sellainen häviöön joutunut talonpoika.
Käytettäviksi tarjoutuvista työvoimista ei ollut puutetta. Ei siis ihme, että kaivostyömiesten palkat alenivat, taikka ainakaan eivät nousseet, huolimatta hintojen nopeasta kohoamisesta 1500-luvulla. Ja vuoritilalliset ja ruhtinaalliset virkamiehet koettivat auttaa tätä alenemispyrkimystä minkä voivat taikka vähentää palkkoja maksamalla ne ala-arvoisessa rahassa taikka tunnetun truckjärjestelmän kautta.