Jo usein mainitussa vuorijärjestyksessä, jonka August saksilainen laati v. 1574, pidettiin tarpeellisena erityisessä pykälässä määrätä, että työntekijäin palkat tuli suorittaa hyvässä rahassa. Lukemattomat määräykset truckjärjestelmää vastaan osottavat, miten tavallinen sekin oli. Etenkin kiellettiin tavaroita pakollisesti tarjoomasta puhtaan rahan asemasta. Mutta säännöllisesti näkyvät nämä määräykset jääneen paperille. Älkäämme unhottako, että ruhtinaallisilla virkamiehillä oli ehdoton vaikutusvalta palkkojen suuruuteen ja vuorityöläisten kohteluun, niin että näissä huononemista voi tapahtua vain heidän suostumuksellaan.
Työmiehet pitivätkin ruhtinaita ja heidän virkamiehiänsä aivan yhtä suurina vihollisinansa kuin vuoritilallisiakin. Pienempiin vuoritilallisiin oli heillä monta liittymäkohtaa. Kaivostyömiehen ihanteena lienee siihen aikaan ollut sellaiseksi pienemmäksi vuoritilalliseksi pääseminen. Mutta me olemme nähneet, miten ruhtinaat, heidän virkamiehensä ja suurkapitalistit nylkivät ja saattoivat häviöön pikkuvuoritilallisia ja vaikeuttivat tai tekivät mahdottomaksi heidän pääsynsä suurten kaivosten osallisuuteen.
Pienempien vuoriosuuksien omistajilla ja vuorityöntekijöillä oli yhteiset vastustajat, samalla tavalla kuin meidän päivinämme käsityöläisillä ja köyhälistöläisillä. Tästä oli seurauksena, että he joskus yhdistyneinä nousivat yhteisiä vihollisiaan, ruhtinaita ja suurkapitalisteja, vastaan. Etenkin Alppien vuorikaivoksissa tapaamme usein tällaista yhteenliittymistä.
Kaivosmiehet olivat ainoat työntekijät, jotka jo aikaisin työskentelivät joukottain yhdessä. Tässä, samoin kuin monessa muussakin suhteessa he muistuttavat uudenaikaisessa suurteollisuudessa työskenteleviä työmiehiä. Jo keskiajalla nousi työmiesten lukumäärä suuremmissa kaivoksissa tuhansiin.
Vastoin nykyaikaista työväkeä olivat kaivostyömiehet asekelpoisia. Vielä niinkin myöhään kuin v. 1530 otti Kaarle V:nnen Tyrolin Schwazissa vastaan 5,600 hyvin asestettua kaivosmiestä, jotka hänen edessään panivat toimeen leikkitaistelun. Mansfeldin kaivostyömiehistä, jotka näyttelivät erityistä osaa Thüringin kapinassa, kerrotaan, että Mansfeldin kreivi Gebhard v. 1519 tarkasti heidän varustuksiansa ja "havaitsi heidät hyvin varustetuiksi".
Näissä asekelpoisissa työmiespataljoonissa vallitsi uhkamielinen, rohkea henki, ja ne olivat aina valmiit vastustamaan väkivallalla jokaista vääryyttä, joka niitä kohtaan tehtiin. Ja tässä ne näyttävät aina voineen luottaa etenkin kaivostyökapineita valmistavien vuoriseppien voimakkaaseen apuun.
Mitä katkerammiksi vastakohdat tulivat heidän ja niiden kapitalistien ja ruhtinasten välillä, jotka olivat vuorialueen isäntiä, sitä useammin syntyi kapinoita. Tämänaikuisissa aikakauskirjoissa mainitaan varsinkin niiltä vuosikymmeniltä ja vuosilta, jotka olivat lähinnä ennen talonpoikaissodan puhkeamista, hyvin useita kaivostyömiesten kapinoita — joka seikka sekin on osotuksena siitä, kuinka jännitetty asema oli.
Esimerkkinä mainittakoon saksilaisten vuorikaivostyöläisten palkkataistelut.
Vuonna 1478 kirjottivat Saksin herttuat Ernst ja Albrecht Freibergin neuvostolle: "Olemme saaneet tietää, että työmiehet Schneebergissä ja kaikkialla meidän maissamme, joissa vuoriviljelystä harjotetaan, vaativat enemmän palkkaa kuin mitä heille tähän asti on tavallisesti annettu. Jos sellaista suvaittaisiin, voisi siitä Meille ja Meidän omaisillemme vastaisuudessa tulla suurta haittaa ja vahinkoa. Estääksemme sellaista tapahtumasta, me aiomme kutsua vuorityötä käsittävät henkilöt ruhtinaskuntamme kokoontumaan neuvottelemaan, jotta saataisiin voimaan ja käytäntöön yleinen säädös siitä, kuinka paljon kukin työmies ansionsa ja työnsä mukaan on saapa. Sen vuoksi pitäisi teidänkin lähettää tähän kokoukseen kaksi taikka kolme vuorityöhön perehtynyttä miestä… Annettu Dresdenissä maanantaina toisen paastosunnuntain jälkeen. Herran vuonna 1478."
Työntekijöitä ei näihin neuvotteluihin kutsuttu. Mitä tuloksia niistä oli, sitä emme tiedä, mutta varmaa on, että rauha ei kestänyt kauan. Jo vuonna 1496 sanotaan: Schneebergin kaivostyömiehet ajoivat vuonna 1496 tuomarin ja lautakunnan pakoon senvuoksi, että nämä tahtoivat vähentää groshenin heidän palkastaan. Osa heistä vetäytyi sitten pois vuorelta, osaksi Schlettauhun ja Lüssnitziin, osaksi Geyeriin, ja Planitzin silloisen päällysmiehen täytyi vallata Schneeberg kutsumalla sinne maakansaa. Kuitenkin palasi osa jo neljän päivän perästä takaisin täyttämään velvollisuuksiaan. Siitä huolimatta uudistui sama vastahakoisuus jo kahden vuoden perästä. He pakottivat kelaajat ja oppipojat seuraamaan itseänsä uhaten muuten hakata heidät palasiksi, ja päättivät lähteä zwickaulaisia ja plauilaisia vastaan, jotka oli kutsuttu kokoon heitä kukistamaan. Lopulta he kumminkin hyvällä puheella rauhottuivat.