Luonnollisesti se, mitä tässä on sanottu, on varovasti harkiten käsitettävä. Kun nykyänsä väitetään, ja täydellä syyllä, että teollinen köyhälistö on sosialidemokratisen liikkeen kannattaja, niin ei sillä tarkoteta, ett'eivät muihinkin luokkiin kuuluvat ihmiset, pikkuporvarit, kirjailijat, tehtailijat j.n.e., voisi ottaa siihen osaa, vieläpä usein varsin pontehikkaastikin. Monet niistä voivat astua liikkeen etunenäänkin. Eikä sillä myöskään tarkoteta, että jokainen teollisuudessa työskentelevä köyhälistöläinen olisi sosialidemokrati.
Yhtäläisesti rajotettuna on ymmärrettävä sekin väite, että kutomateollisuuden työntekijät ovat olleet kommunistisen työväenliikkeen ensimäisten yritysten kannattajina. Tulemme näkemään muidenkin ainesten siinä vaikuttavan; ja olisi järjetöntäkin väittää, että jokainen kankuri oli kommunisti. Mutta mikäli voimme seurata tätä liikettä taaksepäin ja mikäli meillä on siitä luotettavia tietoja, näemme aina kutojien siinä huomattavalla tavalla vaikuttavan, ottavan siihen osaa, mikä tuskin lienee mikään sattuma.
Meidän luullaksemme on tämä seikka verraten helposti selitettävissä, jos otetaan selkoa villateollisuuden kehityksen aluista.
Tässä emme ota huomioon muita kutomateollisuuden haaroja, pellava-, puuvilla-, ja silkkiteollisuutta, koska ne eivät keskiaikana kansainväliseen merkitykseen nähden läheskään voineet vetää vertoja villateollisuudelle. Milloin pellava- ja parkkumiteollisuus rupesivat tuottamaan ulkomaillevientiä varten, kuten Ulmissa ja Augsburgissa, osottivat ne pääasiassa samallaisia kapitalistisia omituisuuksia kuin villateollisuus, samoin italialainen silkkiteollisuus.
"Villateollisuus oli keskiaikana", sanoo Hildebrand, "Saksan porvariston voiman ja kukoistuksen kulmakivenä. Sen raaka-aineiden tuontiin ja sen tuotteiden vientiin perustui Hansakaupunkien merivalta ja Saksan muinainen maailmankauppa. Se hyvinvointi, jonka se sai aikaan, antoi Saksan valtakunnalle keskiajan viimeisillä vuosisadoilla suurimmaksi osaksi sen mahtavuuden ja sen aseman, joka sillä oli maailmassa… Saksan villateollisuuden kehityshistoria on senvuoksi suuremman merkityksinen kuin yhden ammattihaaran kehityksen historia; se on samalla Saksan taloudellisen sivistyksen historia. Niin, kuvastuupa siinä koko kansallisen elämämme juoksu".
Nämä sanat tuskin lienevät liioteltuja. Sen rajotuksen niiden suhteen kumminkin sietää tehdä, että Saksan asema maailmankaupassa ei perustunut yksinomaan sen villateollisuuteen, vaan myöskin sen vuoriviljelykseen, joka ajottain, ja etenkin 1500-luvun alussa, vaikutti Saksan taloudelliseen elämään vieläpä voimakkaammin kun villateollisuus.
Kaikessa tapauksessa on totta, että villatavarat olivat Saksan, vieläpä yleensä koko länsimaisen kristikunnan ensimäisiä vientitavaroita.
Nahan ja turkiksien ohella oli liina keski-ajalla vaatetusaineksena. Villa oli ylellisyystavaraa, jota aluksi ainoastaan ylhäisimmät voivat itselleen kustantaa. Palttinankudonta oli iki-vanhaa kotiteollisuutta. Talon naiset kehräsivät ja kutoivat sen palttinan, minkä talon asukkaat tarvitsivat. Villateosten valmistaminen sitävastoin ei kauemmin voinut olla kotiteollisuutena, kun taitavuus siinä kohden oli jossain määrin kehittynyt, sillä silloin vaati se suurempia laitoksia, värjäyshuoneita, vanutusmyllyjä j.n.e. Mutta sellaisia voivat laittaa ainoastaan suuremmat järjestöt, kuten luostarit, kaupungit taikka ammattikunnat.
Ensimäiset mieskankurit tapaamme luostareissa. Nämä ne lienevätkin enimmän edistäneet villakutomateollisuuden leviämistä Saksaan, niinkuin luostarit yleensä keskiajan vanhimpina aikoina olivat sen teknillisen kehityksen kannattajia, joka teollisuudessa ja maanviljelyksessä tapahtui. Ei mikään ole epätodenmukaisempaa kuin se "valistunut" katsantokanta, että munkit olisivat saavuttaneet valtansa rukouksia lukemalla ja evankeliumia kopioimalla.
Jo 800-luvulla mainitaan vanuttajia ja leikkaajia olleen Konstanzin luostarissa. Munkit opettivat Bodenjärven ympäristön asukkaita kutomaan villakangasta ja käyttämään verkaa puvukseen. 1100:nnellä vuosisadalla ei kutomateollisuutta erikoisesti mainita luostarien ohjesäännöissä. Mutta 12:nnella vuosisadalla on kutomateollisuus tullut luostareille niin tärkeäksi, että tämän vuosisadan luostarisäännöissä villan kauppa ja käyttö sekä villakankaan kudonta mainitaan luostariveljien säännöllisenä toimena, niin etenkin sistersiensiläiskunnan säännöissä, jotka ovat peräisin 12:nnelta vuosisadalta. Sistersiensiläiset ottivat itseasiassa veranvalmistuksen suorastaan erikoisalakseen.[14]