Jokainen sellainen edistysaskel teki osan työvoimista tarpeettomaksi. Tämä nykyaikaisen teollisuuselämän puoli ei missään esiintynyt niin aikaisin kuin villateollisuustyöläisten keskuudessa.
Niin lähelle suurteollisuutta ja kapitalismia, kuin vuoriviljelys, ei villateollisuus tosin koskaan päässyt ennen uskonpuhdistusta. Mutta sensijaan että vuoriviljelystä harjotettiin erämaissa, ja vuorityöntekijät pysyivät erillään muiden ihmisten pyrinnöistä ja taisteluista, sai villateollisuus kapitalistisen luonteensa enimmäkseen kaupungeissa, joiden kautta maailmankaupan virta kulki eteenpäin ollen Europan edistyneimpien maiden, Italian, Alankomaiden, Ranskan ja Saksan kaikkien vaikutusten alaisena. Näissä kaupungeissa villateollisuus oli se ammatti, joka aikaisimmin ja selvimmin kehitti kapitalistisen luonteen — niinkuin myöhemmin kutomateollisuus 18:nnen vuosisadan lopulla Englannissa oli paneva alulle teollisen vallankumouksen. Mestarit koettivat päästä kauppiaiksi ja kapitalisteiksi, jotka enemmän kuin jonkun muun kaupunkikäsityön mestarit sortivat sällejänsä ja olivat syvän rotkon heistä erottamat. Missä tämä ei heille onnistunut, joutuivat he itse kauppiasten palkkaorjiksi, kotiteollisuuden harjottajiksi, jotka olivat sällejänsä lähempänä kuin minkään muun ammatin mestarit ja tunsivat olevansa heidän kanssansa etujen yhteydessä sortajia vastaan. Ja ammattikunnan ulkopuolella oleva köyhälistöläinen tuli työtoverina ja yhteiskunnallisesti samanarvoisena sällejä yhä lähemmäksi.
Ja samalla kun villatyöläisille typerä ammattiylpeys tuli yhä aiheettomammaksi, samaan aikaan heidän näköpiirinsä laajeni sen merkityksen kautta, jonka maailmanmarkkinat heihin nähden saavuttivat.
Muilla kansalaisilla oli, kuten Goethen "Faustissa" sanotaan, vain sunnuntaihuvitusta, "… kun hän ammattiveikolleen saa jutustaa sodasta ja sodanhälinästä, kun kaukana, Turkissa, kansat keskenään taistelevat". Mutta villateollisuudessa työskenteleville tämä sitävastoin oli vakavin asia maailmassa. Heidän raaka-aineidensa tuonti ja tavaroittensa menekki riippui siitä, oliko Englanti sodassa Ranskaa vastaan ja missä suhteessa Flander siihen nähden oli, oliko Hansaliitto hyvissä väleissä Tanskan kanssa, oliko tie Novgorodiin avoinna, tekisikö keisari rauhan Venetsian kanssa j.n.e. Se, joka tekee työtä maailmankauppaa varten, joutuu pian nurkkapolitikan kannalta, mutta menettää samalla myöskin sen huolettomuuden, varmuuden, mikä on käsityöläisellä, joka tekee työtä ainoastaan sukulaisille ja tuttaville. Villakankaankutojat eivät milloinkaan voineet päästä rauhaan, heidän ammattinsa oli alituisten mullistusten alaisena. He ottivat osaa sisällisiin riitoihin kaupungeissansa, näyttelivät niissä usein pääosaa. Heillä oli omat ammattiriitansa, joita mainitut yhteiskunnalliset ja teknilliset muutokset aiheuttivat. Ja tämän lisäksi tuli vielä vaikutteita muista maista ja kauppapuolista.
Villateollisuus oli vallankumouksellisin kaupungeissa keskiajan lopulla harjotetuista ammateista. Ja vallankumouksellisia olivat sen työläisetkin. Yhteiskunta ei heidän mielestään ollut mikään luja, muuttumaton: he saattoivat helpoimmin ruveta miettimään sen muuttamista. He ankarina tunsivat sorron, ja heillä oli suurimmat syyt vihata rikkaita.
Mutta villateollisuus oli myöskin voimakkain kaikista ammateista. Jokainen kaupunki muodosti oman yhteiskuntansa, mutta hyvinvoivissa kaupungeissa, niissä, jotka tekivät työtä länsimaisen teollisuuden maailmanmarkkinoita varten — ne ulottuivat Englannista Novgorodiin ja Konstantinopoliin saakka — oli villateollisuus taloudellisessa suhteessa tärkein ammatti. Kaupungin hyvinvointi riippui siitä, s.o. sen työmiehistä.
Mutta ei ainoastaan taloudellisen merkityksensä, vaan myöskin lukumääränsä kautta olivat villatyöläiset, etenkin kutojat, niissä kaupungeissa, missä tämä teollisuus kukoisti, voimana, joka meistä ehkä saattaa näyttää mitättömältä, mutta joka todellisuudessa oli varsin suuri sen ajan pienissä kaupungeissa. Tämä teollisuus saattoi siihen aikaan koota pääpaikkoihin, suhteellisesti katsoen, suunnattoman suuria ihmisjoukkoja.
Breslaussa marssivat kankurit v. 1333 900-miehen suuruisena aseilla varustettuna joukkona. Kölnistä ajettiin yksin yhden ainoan kukistetun kankurikapinan jälkeen 1,800 kankuria maanpakoon. Erittäin paljon oli heitä Alankomaissa. V. 1350 oli Lövenissä 4,000 kangaspuuta, Ypernissä yhtä monta ja Mechelnissä 3,200. V. 1326 karkotettiin Gentistä 3,000 kankuria sen vuoksi, että olivat osottautuneet taipuvaisiksi nousemaan kapinaan Flanderin kreivejä vastaan. 1300-luvun loppupuoliskolla seisoi siellä 18,000 veranvalmistustyötä harjottavaa miestä aseissa. Brüggessä eli käsityön kukoistuskaudella 50,000 ihmistä villakankaiden valmistamisella.
Tästä kasaantumisesta eri paikkoihin kasvoi kankureille mahtava vallankumouksellinen voima. Ei siis ihme, että apotti Trudo aikakirjassaan lausuu heistä, että he olivat ylpeämpiä ja julkeampia kuin mitkään muut ammattilaiset.
Jos kaiken tämän ottaa huomioon, silloin käsittää, että juuri villateollisuudesta tuli uskonpuhdistuksen ajan yhteiskuntavallankumouksellisten pyrintöjen ahjo. Ei hämmästytä se, että tavataan kankureja jokaisen taistelun etunenässä, joka kaupunki- ja valtiovaltaa vastaan käytiin, ei se, että heidän keskuudessaan helposti pääsi valtaan sellaisia virtauksia, jotka asettuivat sotakannalle koko valitsevaa yhteiskuntajärjestystä vastaan, ei se, että kankurit säännöllisesti ovat sekaantuneet kaikkiin keskiajan loppupuolella ja uskonpuhdistuksen ajalla tapahtuneisiin kommunistisiin liikkeisiin, mikäli näissä yleensä köyhälistöläistä luokkaluonnetta on tavattavissa.