Toinen suuri eroavaisuus on siinä, että meidän aikamme tuotantoyhdistyksissä ovat yhteisiä ainoastaan tuotannon välikappaleet, vaan ei kulutusvälikappaleet. Luostareissa oli sitävastoin yhteinen elämä, yhteinen talous, pääasia ja yhteinen omistus tuotannonvälikappaleisiin sivuseikka, joka täytyi ottaa kaupan päälle, jotta olisi saatu kommunistinen talous pysyväiseksi. Sillä kokemus oli osottanut, että yhteinen talous olisi vastakkainen yksilön omistusoikeudelle tuotannonvälineisiin, ja että yhteinen talous ei missään säilynyt kauan, missä tämä yksityisomaisuus vain pysytettiin.
Ja vieläkin on tärkeä eroavaisuus nykyisten tuotantoyhdistyksien ja luostarien välillä. Edelliset eivät hävitä yksityisperhettä. Yhteinen omistus tuotannonvälikappaleisiin nähden sopii hyvinkin yhteen yksityisen perhe-elämän kanssa, mutta niin ei ole asian laita nautinnonvälikappaleiden yhteisyyden. Munkilla tai nunnalla ei voinut sentähden olla mitään perhettä ulkopuolella luostaritaloutta. Mutta luostarien täytyi mennä vielä pitemmälle. Alkuperäinen kotiyhteisö ei estänyt yksityisten jäsentensä yksityisiä avioliittoja. Mutta tämän yhteisön perustana olivat veren siteet, jotka tuhatvuotinen tottumus oli pyhittänyt, eivätkä hiljan keksityt teennäiset laitokset, ja se oli olemassa yhteiskunnassa, jossa ei vielä ollut yksityistä omaisuutta eikä perintöoikeutta ainakaan tärkeimpiin tuotannonvälineisiin nähden. Luostarit sen sijaan syntyivät aikana, jolloin tämä omistus- ja perintöoikeus oli täysin kehittyneitä. Aivan samoin kuin olemme nähneet tapahtuneen vanhimmassa kristillisessä kirkossa, olisi perhejärjestelmän siirtäminen luostariin välttämättömästi särkenyt tämän kommunistisen järjestyksen.
Luostareilla ei ollut muuta keinoa pitämään pystyssä kommunismiaan ja samalla itseänsä kuin avioliiton kieltäminen. Tavallinen vapaamielinen "valistus" näkee munkkien ja nunnien naimattomuudessa ainoastaan täydellisen heikkojärkisyyden ilmauksen. Mutta historiantutkija tekee viisaasti, jos hän, kun joku historiallinen joukko-ilmiö näyttää hänestä käsittämättömältä, hakee syitä tähän omista puuttuvista tiedoistaan asioiden todelliseen yhteyteen nähden ja koettaa mieluummin tutkia sitä kuin sättiä tyhmyyttä, vaikkakin tämä jälkimäinen keino on kaiketi mukavampi ja kirjottajaa kohottavampi. Luostariasukasten naimattomuus ei todista sitä, että ne, jotka perustivat luostareita, olisivat olleet mielipuolia, vaan ainoastaan sitä, että taloudelliset olosuhteet saattavat toisinaan vaikuttaa ratkaisevammin kuin itse luonnon lait.
Muuten, eihän yleensä naimattomuus ole välttämättömästi samaa kuin siveys. Sen voi, kuten jo olemme kerran maininneet, toteuttaa myöskin käyttäen avioliiton ulkopuolista sukupuolielämää. Platon koetti tätä keinoa. Mutta roomalaisessa yhteiskunnassa oli avioliitto kuitenkin siksi lujalla pohjalla, ettei mitään sellaista voitu sallia, julkisesti luostareillekaan, ja ne olivat sitä taipuvaisempia siveyden vaatimukseen, kun ajan yleinen mielipide oli taipuisa asketismiin.
Meidän oletuksemme, että aviottomuus luostareissa on seurauksena niiden kommunismista nautinnonvälikappaleisiin nähden, se selviää parhaiten siitä tosiasiasta, että molemmat ilmiöt seuraavat aina toisiaan. Muinaisuudessa näimme tämän Platonista ja essealaisista. Mutta toinenkin vertaus osottaa samaa. Tarkotamme niitä yhdysvaltojen siirtoloita, jotka 18:nnen vuosisadan lopussa ja 19:nnen alussa kokivat toteuttaa jonkinlaista alkuperäistä kommunismia; — nämä siirtolat tulee tarkkaan erottaa myöhemmistä, joilla oli tarkotuksena toteuttaa uudempien utopistien Owenin, Fourierin tai Cabetin aatteita, henkilöiden, jotka jo tunsivat kapitalistisen tuotantotavan ja asettivat senvuoksi tuotannonvälineiden yhteisyyden kokeidensa pohjaksi.[16]
Yhdysvaltain uskonnolliskommunistisien siirtolain joukossa, joita Charles Nordhoff niitä koskevassa teoksessaan kuvailee, ei ole ainoatakaan, joka ei ole nurjamielinen avioliittoa kohtaan, ja siitä huolimatta ne ovat syntyneet mitä erilaisimmalla tavalla ja mitä erilaisimpien olosuhteiden vallitessa, ilman mitään keskinäistä yhteyttä. Sellainen yhtäläisyys ei ole suinkaan mikään sattuma.
Kaksi näistä lahkoista sallii kyllä avioliiton, mutta selittää naimattomuuden korkeammaksi ja enemmän ansiokkaaksi. Ne ovat Amana-seurakunta, joka perustettiin v. 1844, ja Zoarin lahkolaiset vuoden 1830 jälkeen. Mutta näiden viimeksimainittujen yhdeksännessä pääkappaleessa, joita heillä on kaksitoista periaatteita selittämässä, sanotaan: "Me pidämme jokaista sukupuolien välillä tapahtuvaa yhteyttä, joka ei ole välttämätöntä suvun lisääntymiselle, synnillisenä ja Jumalan käskyä vastaan sotivana. Täydellinen siveys on ansiokkaampaa kuin avioliitto".
Muut lahkot kieltävät suorastaan avioliiton. Vanhimmalla amerikalaisella kommunistilahkolla shakersilaisilla, on viisi perustotuutta, ensimäinen niistä on kommunismi, toinen aviottomuus. Rappistit v. 1807 jälkeen suosivat samoja käsitteitä. Vuonna 1832 erosi 250 rappistia, jotka olivat väsyneet naimattomuuskieltoon, pääseurakunnasta ja perustivat itselleen oman seurakunnan. Mutta tämä meni pian nurin, ja sen omaisuus jaettiin yksityisten perheiden kesken.
Ainoastaan yksi ainoa näistä lahkoista on uskaltanut olla pyrkimättä aviottomuuteen, jota sekin vaatii, avioliittokiellolla, vaan platonilaisella tavalla, joka vieläkin enemmän sotii uudenaikaista ajatus- ja tuntemistapaa vastaan kuin elinaikainen siveys. Se lahko on Oneidan perfektsionistit. Kristus on opettanut, sanovat he, ei ainoastaan omaisuuden, vaan myöskin henkilöiden yhteyttä. Ei kellään ole oikeutta pakottaa toista yhteiselämään vastoin hänen tahtoaan, mutta he pitävät kahden henkilön "yksinomaista ja epäjumalista uskollisuutta" synnillisen itsekkyyden ilmauksena, ja missä sellaista näyttää syntyvän, kuoletetaan se "moitteen" ja muiden toimenpiteiden avulla. Samoin kuin Platonin valtiossakin, jättävät perfektsionistit lasten kasvatuksen yhteiskunnan huoleksi, jonka on siitä pidettävä huolta "tieteellisten periaatteiden" mukaan.
Huomattavaa on, että juuri nämä perfektsionistit ovat sekä taloudellisessa että tiedollisessa suhteessa korkeammalla kaikkia muita alkuperäiskommunistisia lahkoja. He ovat ainoat, joilla on ollut säännöllinen kirjanpito ja jotka ovat osottaneet taiteellisia ja kirjallisia harrastuksia.