Kun kaiken tämän ottaa huomioon, silloin näyttävät käsitettäviltä että kommunistiset aatteet paavinvaltaa vastustavien kerettiläisliikkeiden aikoina saattoivat saavuttaa sellaisen laajuuden ja voiman, jota ei mitenkään silloin vastannut köyhälistön voima, laajuus ja itsetietoisuus.
Mutta senvuoksi kerettiläiskommunistiset liikkeet säännöllisesti kukistuivatkin pian, jättämättä näennäisesti jälkeäkään itsestään, niin pian kuin ne kokivat kääntyä koko omistavien yhteiskuntaa vastaan, sen sijaan että olisivat omistavien luokkien kanssa suuntautuneet yksinomaan vastustamaan paavinvaltaa.
Kaikki nämä seikat: omaisuudettomien vaillinainen luokkatietoisuus, suhteellisesti suuri kommunistisien pyrintöjen harrastus varakkaiden (kauppiasten, aatelismiesten, hengellisten) puolelta, vanhemman aikakauden, alkukristillisyyden, kommunismin voimakas kirjallinen vaikutus — kaiken tämän täytyi saada aikaan se, että aina kommunistisien aatteiden elpymisestä 1100- ja 1200-luvuilla uskonpuhdistuksen aikoihin asti 1500-luvulla, kommunististen liikkeiden uskonnollinen verho salasi sen luokkaluonteen vielä suuremmassa määrässä kuin yleensä senaikuisissa kansanliikkeissä oli laita. Mutta kuitenkin jo silloin oli köyhälistö se, joka painoi leimansa kommunistisiin liikkeisiin. Keskiajan köyhälistö oli toisenlainen kuin sortuvan Roomanvallan aikuinen, mutta myöskin erilainen kuin uudenajan köyhälistö. Samoin on myöskin se kommunismi, jonka kannattajana se oli, erilainen kuin sekä alkukristillisyyden että meidän aikamme kommunismi. Se on väli-asteena näille molemmille.
Samoin kuin alkukristillinen kommunismi ja samoista syistä kuin tämäkin, on keskiajan kommunismi kulutusvälineiden eikä suinkaan tuotannonvälineiden kommunismia ja eroaa senvuoksi oleellisesti nykyaikaisesta; sitä ei meidän tarvinne jo sanotun jälkeen pitemmältä selittää.
Niinkuin alkukristillisyyden, niin on myöskin keskiajan ja uskonpuhdistuksenajan kommunismilla asketinen ja mystillinen piirre. Se terottaa kieltäymystä, se uskoo salaperäisten yli-inhimillisten voimien vaikutukseen. Myöskin tässä suhteessa on se aivan vastakkainen yhdeksännentoista vuosisadan kommunismille.
IV. Mystiki.
Tarkastakaamme ensin tuota viimeksimainittua kohtaa: mystillistä piirrettä.
Olemme jo kosketelleet muutamaa siihen vaikuttavaa syytä: suurten kansajoukkojen tietämättömyyttä. Mitä enemmän tavarantuotanto ja tavarakauppa kehittyivät, sitä enemmän kävivät yhteiskunnalliset voimat ihmisille ylivoimaisiksi. Yhä epäselvemmäksi ja salaperäisemmäksi kävi yhteys yhteiskunnallisten syitten ja vaikutuksien välillä, yhä peljättävämmiksi yhteiskunnalliset onnettomuudet, jotka kohtasivat ihmisiä. Nämä jäivät avuttomiksi ja neuvottomiksi niitä vastaan, avuttomimmiksi ja neuvottomimmiksi alemmat riistetyt kansanluokat.
Vallitsevat ja kohoavat luokat, etenkin kauppiaat ja ruhtinaat, selvisivät uusissa olosuhteissa muinaisen valtio-opin ja roomalaisen oikeuden avulla, joiden uudelleen virkoamista he edistivät. Alemmille luokille olivat nämä tieteet erittäin vaikeasti opittavissa — olihan tieteellä silloin omat kansankielestä eroavat kielensä, latina ja kreikka. Mutta tämä haitta ei ollut toki suurimpana syynä siihen, että ei tiede tunkeutunut alimpiin kansankerroksiin. Ratkaisevana syynä oli se, että nämä asettuivat vieraalle kannalle tieteeseen nähden, senvuoksi että tämäkin oli vastakkainen heidän tarpeilleen.
Tieteen kehitys, samoin kuin taiteenkin, riippuu yhteiskunnan kehityksestä. Jotta tiede menestyisi ja kukoistaisi, tarvitaan siihen ei ainoastaan määrättyjä edellytyksiä, jotka tekevät tieteellisen tutkimisen yleensä mahdolliseksi, vaan myöskin erityisiä tarpeita, jotka kiihottavat tieteelliseen tutkimiseen. Eivät suinkaan kaikki yhteiskunnat ja kaikki yhteiskuntaluokat kaipaa, vaikka tarpeellisia edellytyksiä olisikin, syvällisempää tutkimusta luonnon ja yhteiskunnan todellisista syysuhteista. Häviävä luokka tai yhteiskunta kokee aina peitellä todellisuutta. Se ei käytä älyään selittääkseen olevaista, vaan keksiäkseen syitä rauhottaakseen, lohduttaakseen ja pettääkseen itseään, puhumatta välttämättömyydestä pettää vastustajiaan voimaansa ja elinkykyynsä nähden.