Mutta myöskin toisesta tärkeämmästä syystä täytyy meidän tutkia niitä lähemmin: Ei voi saada täyttä selvyyttä jonkun ilmiön erityisesti huomattavista piirteistä muulla tavalla kuin vertaamalla sitä toisiin samantapaisiin. Sellaisia vertailuja on useinkin toimitettu kommunismin eri muotojen välillä, vaikka tarkotus on ollutkin enimmäkseen suorastaan vastakkainen; ei ole koetettu edistää, vaan pikemmin hämmentää, mikä on uudemmalle sosialismille ominaista, sen luonteeseen kuuluvaa. Arvostellaan eri kommunismilajit saman kaavan mukaan, ja se mikä koskee yhtä saa koskea kaikkia erotuksetta. Tämä menettelytapa on erittäin mukava, sillä kaikkien kommunismilajien yhteiset piirteet ovat tavallisesti heti pinnalla havaittavissa. Mutta siksi onkin sosialidemokratian vastustajilla sitte niin paljo moittimista, sillä tällä tavalla saavat he syytä sanoa kaiken onnettomuuden, mikä on kohdannut menneiden aikojen kommunisteja, olevan myöskin luonnollisena seurauksena nykyisen sosialismin pyrkimyksistä.
Oppiaksemme tuntemaan tämän erikoista olemusta, on varsin välttämätöntä, että hankimme tietoja siitä, mikä on edelläkävijöiden olemukselle ominaista. Ja sen olemassaolon oikeutukseen ja tulevaisuuden toiveisiin tulee uutta valoa, kun opimme tuntemaan niitä edellytyksiä, joissa sen edeltäjät kasvoivat ja hävisivät olemasta. Se onkin päätehtävämme tämän nidoksen ensimäisissä osissa. Meille on välttämätöntä selittää osa yhteiskunnallista kehityshistoriaa kommunistisien aatteiden ja pyrkimyksien historian ohella. Mutta joskin tiemme siten tulee vähän pitemmäksi, niin on se kumminkin vaihtelevampi ja tarjoo laveampia näköaloja. Mielenkiintomme ja myötätuntoisuutemme niitä hengen ja miekan sankareita kohtaan, jotka kuluneina vuosisatoina ovat taistelleet kaiken riistämisen ja sorron poistamiseksi, voivat vain kasvaa, jos, samalla kun opimme tuntemaan heidän aatteitaan ja toimiaan, samalla opimme käsittämään heidät aikansa olosuhteiden kehittämiksi.
I osa.
Platonilainen ja vanhin kristillinen kommunismi.
I LUKU.
Platonin ihannevaltio.
I. Platon ja hänen aikansa.
Ei mikään ole valheellisempaa kuin se laajalle levinnyt käsitys, että kommunismi olisi jotain sellaista, joka sotii vastaan ihmisen olemusta, ihmisluontoa. Päinvastoin, kommunismi on syntynyt lähellä ihmisen kehtoa, ja aina meidän päiviimme asti se on muodostanut yhteiskunnallisen perustuksen maailman useimmille kansoille.
Kaukana siitä, että kommunismi ei sopisi olemassaolon taistelun lakeihin, oli se pikemmin ihmissuvun tärkein ase tässä taistelussa. Ainoastaan mitä kiinteimmin yhtyen pienempiin tai suurempiin ryhmiin, saattoivat alkuajan paljaat aseettomat ihmiset suoriutua erämaissa peljättävistä vihollisistaan. Alkuihminen eli ainoastaan heimossaan, hänen personallisuutensa ei ollut vielä päässyt irti niistä siteistä, jotka yhdistivät hänet siihen. Yhteisesti toimien hankkivat ihmiset elintarpeensa — yhdessä he metsästivät, kalastivat ja asuivat, yhteisesti he puolustivat asumustansa ja alaansa.
Tämä muuttui tuotannon edistyessä. Se tuotti näet yksityisomaisuutta yhteisen omaisuuden ohelle..