Kaksi samalla kertaa virassa olevaa paavia ei ollut suinkaan mitään tavatonta. Uutta oli sitävastoin se, että eri kansat kannattivat kumpaakin paavia. Ranska ja Espanja tukivat toista paavia ja toista, italialaista, Englanti ja Saksa. Myöhemmin ilmaantui näiden rinnalle vielä kolmaskin paavi, joka tunnustettiin melkeinpä vain Espanjassa. Tämä kirkon skisma oli jo siis enteenä katolisen kristikunnan hajaantumiselle kansankirkkoihin. Tässä ei siis ollut kysymys uskonlauselmista, eikä myöskään puhtaasti henkilöllisistä pyrinnöistä, vaan kansallisista, valtiollisista vastakohdista.
Syntyi hurja taistelu keskenäänkilpailevien paavien välille, eikä kukaan onnistunut saamaan ratkaisevaa voittoa. Koko kirkko huojui liitteissään, mutta myöskin yhteiskuntaa uhkasi samallainen tila, yhteiskuntaa, jota uhkasivat sellaiset räikeät vastakohdat, jotka tulivat samanaikaisesti näkyviin Ranskan jacqueriessä ja Englannin talonpoikaiskapinassa. Tuli siis tehdä loppu vallattomuudesta, järjestää kirkko uudestaan, tai, niinkuin silloin sanottiin, "puhdistaa kirkko päähän ja jäseniin nähden".
Paavius oli silloin aivan kykenemätön tätä tekemään. Toisten mahtien täytyi pitää siitä huoli. Pidettiin sarja kansainvälisiä kongresseja, niin sanottuja kirkolliskokouksia, mutta maallisten ruhtinasten lähettiläillä oli niissä yhtä paljon sanomista kuin kirkonkin eri järjestöjen edustajilla.[27]
Se paavius, joka lähti näistä kirkolliskokouksista, oli syvällä sen alapuolella, joka kerran oli voittanut Saksan hohenstaufilaiset keisarit. Paavit olivat tosin tästä alkaen vähemmän eri kansojen vaikutuksen alaisia kuin Avignonin paavit, mutta myöskin heidän vaikutuksensa eri kansoihin oli pienentynyt. Oli syntynyt kansalliskirkkoja, jotka olivat maan ruhtinaan alaisia, ja hänen kanssaan sai paavi jakaa ylivallan ja nylkemisoikeuden, ellei tahtonut niitä kokonaan menettää; hänen osansa niihin oli rajotettu ja erikoisilla sopimuksilla (konkordateilla tai pragmatisilla sanktsioneilla) tarkoin määrätty.
Niin oli laita Ranskassa, Espanjassa ja Englannissa. Italiassa roomalainen kirkko oli alusta alkaen kansalliskirkkona.
Vain Saksan valtakunta ei kyennyt näiden kirkolliskokousten aikana luomaan perustuksia millekään kansalliskirkolle. Saksa oli liiaksi hajanainen voidakseen järjestää tai rajottaa paavien harjottamaa Saksan kirkon hallitsemista ja riistämistä. Saksa tuli siitä alkaen paavillisen herruuden ja riistämisen pääesineeksi ja jäi sellaiseksi kokonaiseksi vuosisadaksi.
Oli kuitenkin Saksan valtakunnassa yksi valtio, joka tässä kohden teki poikkeuksen: Böhmin kuningaskunta.
II. Böhmin yhteiskunnalliset olosuhteet ennen hussilaissotaa.
Paitsi Englantia ei Europan missään muussa maassa ollut huomattavissa 1300-luvulla niin nopeaa taloudellista kehitystä kuin Böhmissä. Englannissa tämä johtui etupäässä villakaupasta ja noista Ranskaan tehdyistä onnistuneista ryöstöretkistä. Böhmissä sen vaikuttivat hopeakaivokset. Paras näistä oli Kuttenbergin kaivos, joka keksittiin v. 1237 ja oli aina siitä alkaen 1400-luvulle asti Europan ehdottomasti enin hopeaa tuottava kaivos. Sen vuotuinen tuotanto nousi 1300-luvun alussa noin 50,000 naulaan hopeaa (125,000 markkaan.) Myöskin kullanhuuhtomispaikkoja oli useissa Böhmin joissa, nim. Moldaussa ja Luznicissa, joessa, jonka varrella Tabor on.
Böhmin tämänaikuinen nopea voimistuminen oli, kuten sanottua, etenkin näistä vuorikaivoksista riippuvainen. Kun Böhmin kuningas Kaarle I v. 1346 huudettiin keisariksi (nimellä Kaarle IV), niin vaaliruhtinasten äänet ostettiin Kuttenbergin hopeakaivostuotteilla, ja samalla, siihen aikaan sangen tavallisella tavalla kävi silloinkin, kun hänen poikansa Wenzel v. 1376 valittiin. Trierin vaaliruhtinaan kuitti 40,000 guldenista on vielä tallella.