Kommuunin täytyi heti alussa tunnustaa, että työväenluokka, kerran valtaan päässeenä, ei enää kauemmin voinut hoitaa taloutta vanhan valtiokoneiston avulla; että tämän saman luokan, jottei se menettäisi takaisin omaa, äsken valloittamaansa valtaa, täytyi toiselta puolen hävittää koko vanha, siihen asti sitä itseään vastaan käytetty sortokoneisto, toiselta puolelta turvata itsensä omia virka- ja valtiopäivämiehiään vastaan julistamalla, että ne voitiin poikkeuksettomasti ja milloin tahansa erottaa. Missä ilmeni tähänastisen valtion luonteenomainen omaisuus? Yhteiskunta oli alkuaan yhteisten etujensa huoltamista varten luonut yksinkertaisen työnjaon kautta itselleen omia orgaaneja, elimiä. Mutta nämä orgaanit, joiden huippuna on valtiovalta, olivat aikaa yhteisen, omien erikoisetujensa palveluksessa, muuttuneet yhdyskunnan palvelijoista sen herroiksi. Tämä on havaittavissa niin hyvin demokraattisissa tasavalloissa kuin perinnöllisissä yksinvalloissakin. Missään eivät "valtiomiehet" muodosta eristetympää ja mahtavampaa osaa kansasta kuin juuri Pohjois-Amerikassa. Siellä hallitsevat kumpaakin niistä kahdesta suuresta puolueesta, jotka vaihdellen ovat vallassa, vuorostaan ihmiset, jotka harjoittavat politiikkaa hyödyksensä, jotka keinottelevat itselleen paikkoja liittovaltion ja yksityisten valtioitten lakiasäätävissä laitoksissa tai jotka elävät puolueensa vaaliyllytyksestä ja puolueen voitettua vaaleissa saavat hyviä virkoja palkaksensa. Tiedetään, miten amerikalaiset ovat 30 vuotta koittaneet ravistaa tätä sietämättömäksi käynyttä iestä niskastaan, mutta kaikesta huolimatta vajoavat yhä syvemmälle tähän turmeluksen ja lahjomisien suohon. Juuri Amerikassa voimme paraiten nähdä, miten tämä valtiovallan vieraantuminen yhteiskunnasta, jonka yksinomaiseksi välikappaleeksi se alkuaan oli tarkoitettu, tapahtuu. Siellä ei ole olemassa hallitsijasukua, ei aatelistoa, ja seisovata sotaväkeä, lukuunottamatta sitä pientä joukkoa, joka on intiaanien vartioimista varten, ei ole virkavaltaa vakinaisine virkoineen ja eläkkeensaamisoikeuksineen. Ja kuitenkin on siellä kaksi joukkuetta valtiollisia keinottelijoita, jotka vaihdellen pitävät valtiovaltaa ja käyttävät mitä turmeltuneimpia keinoja likaisten päämääriensä saavuttamiseksi — ja kansa kokonaisuudessaan on voimaton näitä, kahta, näennäisesti sen palveluksessa olevaa, mutta todellisuudessa sitä hallitsevaa ja riistävää polikoitsijain liittoa vastaan.
Vastustaakseen tätä, kaikissa nykyisissä valtioissa välttämättömästi tapahtuvaa valtion ja valtio-orgaanien muutosta yhteiskunnan palvelijoista sen herroiksi, käytti kommuuni kahta pettämätöntä keinoa. Ensiksikin täytti se kaikki paikat, hallinnon, lainkäytön, opetuksen y.m. aloilla, vaaleilla, joissa kaikilla niihin osaaottavilla oli yleinen äänioikeus ja samalla mahdollisuus milloin hyvänsä peruuttaa vaalin tulos. Ja toiseksi maksoi se kaikista viroista, niin korkeammista kuin alemmistakin, ainoastaan sen palkan, minkä muutkin työmiehet saivat. Korkein palkka, mitä ylimalkaan maksettiin, oli 6,000 frangia. Sillä oli pantu varma salpa kumartelemisille ja onnenonkimisille myös ilman niitä edustuslaitosten edustajia sitovia valtuuksia, joita päällepäätteeksi liitettiin siihen.
Tämä vallitsevan valtiovallan hävittäminen ja korvaaminen uudella, todella demokraattisella, on perusteellisesti kuvattu Kansalaissota-julistuksen kolmannessa kohdassa. Mutta oli tarpeellista tässä vielä lyhyesti kajota muutamiin piirteisiin, koska juuri valtiosta oleva taikausko on Saksassa siirtynyt filosofiasta porvariston ja monien työläistenkin yleiseen tajuun. Filosofisen käsityksen mukaan on valtio "aatteen toteuttamista" tai filosofien kielelle käännetty jumalan valtakunta maan päällä, alue, jolla ikuinen totuus ja oikeudenmukaisuus toteutuu tai tullaan toteuttamaan. Siitä johtuu sitten taikauskoinen kunnioitus valtiota ja kaikkea sen kanssa yhteydessä olevata kohtaan, mikä kunnioitus käy sitä helpommaksi, kun lapsuudesta asti on tottunut kuvittelemaan, että koko yhteiskunnan yhteisiä toimia ja harrastuksia ei voitaisi hoitaa muulla tavalla kuin millä niitä on hoidettu tähänkin asti, nimittäin valtion ja sen oivallisten orgaanien välityksellä. Ja luullaan jo otetuksi valtavan rohkea askel, kun on vapauduttu uskosta perinnölliseen yksinvaltaan ja vannoudutaan kannattamaan kansanvaltaista tasavaltaa. Mutta itse asiassa ei valtio ole muuta kuin koneisto, jonka avulla toinen luokka voi sortaa toista, demokraattisessa tasavallassa yhtä suuressa määrässä kuin yksinvallassakin, ja paraimmassa tapauksessa paha, jonka luokkaherruudesta taisteleva voitokas köyhälistö saa perinnöksi ja jonka pahimpia puolia se voi olla yhtä vähän kuin kommuuni mahdollisimman pian karsimatta, kunnes uusissa vapaammissa yhteiskunnallisissa oloissa kasvanut sukupolvi kykenee heittämään koko valtio-rähjän niskoiltaan.
Saksalainen poroporvari on jälleen joutunut terveellisen pelon valtaan kuullessaan sanat: köyhälistön diktatuuri. No, hyvät herrat, tahdotteko tietää, miltä tämä diktatuuri näyttää? Katsastelkaa Pariisin kommuunia. Se oli köyhälistön diktatuuria.
Lontoossa, Pariisin kommuunin 20:nä vuosipäivänä, maalisk. 18 p:nä 1891.
F. Engels.
Kansainvälisen työväenliiton jäsenille Euroopassa ja Yhdysvalloissa.
1.
Pääneuvoston ensimmäinen selostus saksalais-ranskalaisesta sodasta.
Liittomme vihkimisjulistuksessa marrask. 1864 sanottiin: "Jos työväenluokan vapauttaminen edellyttää työväenluokan veljellistä yhteenliittymistä ja yhteisvaikutusta, niin miten voi se tämän suuren tehtävän täyttää, niin kauan kuin ulkopolitiikka rikoksellisia suunnitelmia noudattaen kiihoittaa kansallisia ennakkoluuloja toisiaan vastaan ja ryöstösodissa vuodattaa kansan verta ja tuhlaa sen omaisuutta?" Ja internatsionalen tavoittelema ulkopolitiikka ilmaistiin seuraavilla sanoilla: "Siveellisyyden ja oikeuden yksinkertaisten lakien, joiden tulee vallita yksityishenkilöitten välisissä suhteissa, pitäisi myöskin päästä korkeimpina lakeina hallitsemaan kansojen keskinäisiä suhteita."