Saksan työväenluokka on tarmokkaasti tukenut tätä sotaa, jonka estäminen ei ollut sen vallassa, mutta jota käydään Saksan riippumattomuuden puolesta ja sen sekä koko Euroopan vapauttamiseksi toisen keisarikunnan raskaasta painajaisesta. Saksan teollisuustyöläiset ovat yhdessä maatyöläisten keralla antaneet jänteitä ja lihaksia sankarillisille joukoille, jättäen puoleksi nälkiintyneet perheet jälkeensä. Vieraalla maalla käytyjen taistelujen harventamia rivejä tulee kotoinen kurjuus vielä enemmän harventamaan. Työläiset puolestaan vaativat nyt "vakuuksia", takeita siitä, että heidän valtavat uhrauksensa eivät ole menneet hukkaan, että he ovat valloittaneet vapauden, että heidän bonapartelaisista armeijoista saamansa voitot eivät muutu Saksan kansalle tappioksi kuten vuonna 1815. Ja ensimmäisenä tällaisena vakuutena vaativat ne "kunniallista rauhaa Ranskalle" ja "Ranskan tasavallan tunnustamista".
Saksan sosialidemokratisen työväenpuolueen keskusvaliokunta julkaisi lokakuun 5 p:nä manifestin, jossa se pontevasti vaati näitä vakuuksia. "Me", sanottiin julistuksessa, "panemme vastalauseemme Elsass-Lothringin anastusta vastaan. Ja me tiedämme puhuvamme Saksan työväenluokan nimessä. Ranskan ja Saksan yhteisten etujen, rauhan ja vapauden tähden sekä länsimaisen sivistyksen suojelemiseksi itämaista raakalaisuutta vastaan eivät Saksan työläiset tule kärsivällisinä sietämään Elsass-Lothringin anastamista… Me tulemme uskollisina muiden maiden työläistoverien keralla puolustamaan köyhälistön yhteistä kansainvälistä asiata!"
Onnettomuudeksi emme voi luottaa heidän välittömään menestykseensä. Kun Ranskan työläiset eivät rauhan vallitessa voineet saada hyökkääjää seisautetuksi, onko silloin Saksan työläisillä suuremmat mahdollisuudet saada voittaja pysähtymään keskellä aseitten kalsketta? Saksan työläisten manifestissa vaaditaan Louis Bonaparten luovuttamista alhaisena rikoksentekijänä Ranskan tasavallalle. Heidän valtaherransa tekevät voitavansa saadakseen hänet, joka on paras mies tuhoamaan Ranskan, pistetyksi jälleen Tuilerie'hin. Miten lieneekin, historia tulee osoittamaan, että Saksan työläiset eivät ole samasta taipuisasta aineesta tehtyjä kuin Saksan keskiluokka. He tulevat tekemään velvollisuutensa.
Heidän kerallansa tervehdimme mekin tasavallan toteuttamista Ranskassa, mutta samaan aikaan vaivaavat meitä huolet, jotka toivottavasti osoittautuvat perusteettomiksi. Tämä tasavalta ei ole syössyt valtaistuinta, vaan ainoastaan ottanut sen tyhjän tilan. Se tasavalta ei ole julistettu yhteiskunnallisena voittona, vaan kansallisena puolustustoimenpiteenä. Se on väliaikaisen hallituksen käsissä, joka on kokoonpantu osaksi yleisesti tunnetuista orleanisteista osaksi porvarillisista tasavaltalaisista. Ja niiden joukossa on muutamia, joihin v:n 1848 kesäkuunkapina on painanut lähtemättömän häpeäpilkkunsa. Työnjako tämän hallituksen jäsenten kesken näyttää lupaavan vain vähän hyvää. Orleanistit ovat vallanneet vahvat asemat — armeijan ja poliisilaitoksen — samalla kun luulotelluille tasavaltalaisille on annettu lavertelupaikat. Muutamat niiden ensimmäisistä teoista osoittavat joksikin selvästi, että ne eivät ole perineet keisarikunnalta ainoastaan kasan raunioita, vaan myöskin pelkonsa työväenluokkaa kohtaan. Kun nyt suun täydeltä luvataan tasavallan nimessä ihan mahdottomia asioita, eiköhän se vain tapahdu siinä tarkoituksessa, että saataisiin nousemaan ilmoille huutoja "mahdollisen" hallituksen aikaansaamisesta? Eiköhän tasavalta porvarillisten silmissä, jotka mielellään kaivaisivat sille hautaa, ole vain ylipääsykeino orleanistisen hallituksen uusimiseen.
Niinpä on Ranskan työväenluokka joutunut mitä vaikeimpiin olosuhteisiin. Jokainen yritys syöstä uusi hallitus hetkellä, jolloin vihollinen jo melkein kolkuttaa Pariisin porteille, olisi epätoivoista hulluutta. Ranskan työläisten täytyy tehdä velvollisuutensa kansalaisina, mutta he eivät saa antautua v:n 1792 kansallisten muistojen valtaan, niinkuin Ranskan talonpojat antoivat ensimmäisen keisarikunnan kansallisten muistojen pettää itsensä. Heidän ei ole palattava menneisyyteen, vaan rakennettava tulevaisuutta. Käyttäkööt he levollisesti ja päättäväisesti hyväksensä ne keinot, mitkä tasavaltainen vapaus heille antaa, oman luokkansa perinpohjaiseen järjestämiseen. Se tulee antamaan heille uusia, jättiläismäisiä voimia Ranskan uudestaan luomista ja yhteisen tehtävämme — köyhälistöluokan vapauttamisen — toteuttamista varten. Heidän voimastaan ja viisaudestaan riippuu tasavallan kohtalo.
Englannin työväestö on jo ryhtynyt toimenpiteisiin musertaakseen terveellisellä painostuksella ulkoapäin hallituksensa vastahakoisuuden Ranskan tasavallan tunnustamisessa. Tämä Englannin hallituksen nykyinen epäröiminen tulee todennäköisesti jälleen korvaamaan v:n 1792 sodan jakobiineja vastaan ja sen sopimattoman kiireen, jolla se silloin antoi valtiokeikaukselle tunnustuksensa. Englannin työväestö vaatii sitäpaitsi hallitukseltaan, että se kaikin voimin tulee vastustamaan Ranskan paloittelemista, jota osa englantilaista sanomalehdistöä on kyllin häpeämätön tahtomaan. Sama sanomalehdistö, joka kaksikymmentä vuotta on jumaloinut Ludvig Bonapartea Euroopan kaitselmuksena ja osoittanut voimakasta suosiotaan ameriikkalaisten orjain omistajien kapinalle. Nyt kuten ennenkin tekee se suojelusvalleja orjainpitäjille.
Kehoittakoot kaikkien maiden kansainvälisen työväenliiton osastot työväenluokkaa uutteraan toimintaan. Jos työläiset unohtavat velvollisuutensa, jäävät toimettomiksi, niin tulee nykyinen kauhea sota olemaan vielä kauheampien kansainvälisten taistelujen edelläkävijä ja johtamaan jokaisessa maassa uusiin työläisten tappioihin, joita tuottavat miekan, maanomistuksen ja pääoman herrat.
Vive la république! (Eläköön tasavalta!)
Lontoossa 9 p. syysk. 1870.
Pääneuvoston selostus kansalaissodasta Ranskassa 1871.