"Miksi siis nimittää Masser Veijoa intiaanein hänelle antamalla nimellä, syystä että hän aina liukuu alas hevosen selästä? Mutta nyt Masser Veijo ratsasta heikkarin hyvin!"
Näyttääkseen puhuneensa totta, kannusti hän hevostaan ja laukkasi äskenmainittuun viidakkoon. Rankko oli myös ihmeissään nuorukaisen kysymyksestä.
"Sinä tunnet Veijon?" virkkoi hän. "Se on melkein mahdotonta!"
"Ei suinkaan! Tunnen sinutkin."
"Olisipa se —! Mikä sitten on nimeni?"
"Ontuva Rankko."
"Juuri niin. Mutta kuka on sinulle sen sanonut? Enhän minä ole ikimaailmassa ollut näillä seuduin."
"No", hymyili nuorukainen. "Tulee kai tuntea niin kuuluisan lännen miehen kuin sinä olet."
Rankko paisui niin että hännystakki oli käydä liian ahtaaksi ja lausui:
"Minäkö? Kuuluisa? Senkö sinäkin tiedät?"