Veljekset huomasivat hänet nuoreksi mieheksi, niinkuin olivat otaksuneetkin. Timi rauhoitti häntä sanomalla:
Nuori, punainen veljeni ei tarvitse ampua. Olemme tulleet häntä auttamaan!
"Ovatko valkoiset veljeni yksin?"
"Olemme."
"Ovatko he seuranneet hevoseni jälkiä"?
”Olemme sattumalta joutuneet taistelupaikalle ja jäljistä nähneet, mitä siellä on tapahtunut. Sitten seurasimme sekä sinun että vihollistesi jälkiä suojellaksemme teitä heitä vastaan. Te olette urhoolliset punaiset sotilaat; mutta nuo toiset ovat pelkuriryöväriä joitten täytyi häpeällä meitä paeta, vaikka heitä oli enemmän kuin meitä.”
"Puhuuko veljeni totta?"
"En valhettele. Merkiksi siitä, että ystävinä luoksesi tulemme, laskemme aseemme tänne eteesi ja sinä saat itse määrätä, saammeko ottaa ne takaisin."
"Kalpeakasvoilla on hunajaa huulillaan, mutta sappea sydämmessään. Herättääksensä luottamusta laskevat he aseet luotaan, mutta sitten tulee heidän kolme kumppaniansa meitä tappamaan."
"Sinä luulet meidät kahdeksi niistä, jotka teitä vainosivat. Me emme ole samoja henkilöitä; sinä erehdyt."