"No sano sitten minulle missä nuo viisi miestä ovat! Kun olette jälkiä seuranneet, täytyy teidän tietää."
"Me kohtasimme heidät, kun he tuolla kivikkomaalla etsivät jälkiäsi. Me puhuttelimme heitä ensin ystävällisesti, pettääksemme heitä. Heidän ei onnistunut löytää jälkiä, mutta me huomasimme heti toverisi haavasta juosseet veripisarat. Sitä emme kuitenkaan heille ilmaisseet, vaan teimme väärät jäljet, eksyttääksemme heitä länteen päin. Me sanoimme heitä ryöväreiksi ja murhaajiksi, ja suuntaisimme pyssymme heitä kohti, samoin kuin sinä nyt teet meitä kohti. Silloin heidän täytyi häpeällä mennä tiehensä.”
"Miksi ette heitä tappaneet?"
"Koska eivät tehneet meille mitään pahaa. Me ammumme ihmistä ainoastaan silloin kun meidän täytyy puolustaa henkeämme."
"Te puhutte hyvien ihmisten tavoin. Sydämmeni käskee minun luottamaan teihin; mutta toinen ääni käskee minun olemaan varuillani."
"Älä kuuntele sitä vaan sydämmesi ääntä. Me tarkoitamme parastasi. Kysy itseltäsi, miksi me tänne olemme tulleet. Et sinä ole meille mitään tehnyt; emme mekään voi sinulle pahaa tarkoittaa. Tiedämme, että olet vainottu ja olemme jäljistä nähneet, että toverisi on haavoittunut, sentähden tulemme tarjoomaan sinulle apuamme. Jos et siitä huoli, lähdemme heti pois, emme ole tottuneet kenellekään apuamme tyrkyttämään."
Kului lyhyt aika ennenkun hän vastasi. Hän näytti tuumiskelevan. Sitten hän sanoi:
"En tarvitse apuanne, voitte mennä."
"Hyvä, me jätämme sinut, ja toivomme ettei sinun tarvitsisi katua."
He ottivat aseensa ja alkoivat astumaan kumpua alas. Eivät olleet pitkälle päässeet, kun Timi pysähtyi kysyen: