"Kyllä sinä tällä kertaa olet oikeassa. Ne ne ovat. He tulevat paljon aikaisemmin kuin luulin. Toivon, että heitä tervehditään tarpeellisella kunnioituksella ja nöyryydellä."
Nuo kolme ratsastajaa olivat nyt päässeet perille, pysähtyivät ja astuivat hevosiltaan alas. Heillä oli samat aseet ja vaatteet kuin ratsastaessaan Kansallispuistoon. Helmiaho ja Reitto katselivat erityisesti Vanhaa Kovakouraa, joka oli kuuluisimpia metsästäjiä. Kysymättä Rankolta kutka nuo kaksi outoa miestä olivat, astui Vanha Kovakoura Helmiahon luokse, oijensi hänelle kätensä ja sanoi:
"Otaksun että teille on ilmoitettu meidän tulostamme, master Helmiaho ja että ehkä olemme tervetulleita. He kättelivät toisiansa ja Helmiaho lausui:
"Ontuva Rankko on kertonut teidän tulostanne ja minä olin siitä erinomaisen iloinen. Koko taloni on teidän käytettävänänne. Olkaa niinkuin kotonanne ja jääkää luokseni niin kauvaksi kuin mahdollista!"
"Oo, niin kauvaa emme voi luoksenne jäädä. Me aiomme lähteä Ljaanon yli tavataksemme sen tuolla puolen erään, joka meitä odottaa."
"Onko se Vinnetuu?"
"On! Onko Rankko sanonut sen teille?"
"On ja toivon että voisin seurata teitä sinne, saadakseni nähdä apakhien päällikön. Mutta sanokaa, herrani, miten te minut tunsitte? Te mainitsitte heti nimeni."
"Tarvitseeko mielestänne olla niin älykäs tunteaksensa teidät Helmiahon omistajaksi? Tehän olette arkivaatteissa ja olette ihan semmoinen, joksi teitä on minulle kuvattu!”
"Olette siis kyselleet tietoja minusta?"