"Tunnetkos noita miehiä?" kysyi Reitto.
"Tunnen", vastasi tämä. "He ovat — — hm en vielä tahdo mainita heidän nimiään, vaan odotan, nähdäkseni mitä heistä pidätte."
Näistä kolmesta tulijasta oli yksi lyhyt ja paksu, toinen pitkä ja hoikka ja kolmas oli keskikokoinen ja ratsasti kauniilla mustalla hevosella. Silmänkääntäjä-Reitto varjosti silmiään, katseli heitä terävästi ja huudahti sitte:
"Rankko, sinä salaat meiltä heidän nimensä, yllättääksesi meitä. Mutta en olisi lännen mies, jollen heti arvaisi, ketkä nuo kolme miestä ovat."
"No, ketkä he sitte ovat?"
"Kaksi heistä, toinen paksu ja toinen hoikka, lyhyt ratsastaen korkealla, virmalla hevosella ja pitkä pienellä muulilla, he eivät voi olla muita kuin Pitkä Pekka ja Paksu Paavo. Ja tuo kolmas on varmaankin Vanha Kovakoura."
"Kuinkas tulit sitä ajatelleeksi?"
"Etkös itse sanonut hänen tulevan paksun Paavon seurassa, ja eikö Vanha Kovakoura aina ratsasta mustalla hevosella, niinkuin kukin tietää, joka hänestä on kuullut puhuttavan?"
"Hm! Kyllä sinä olet sentään viisas mies vaikket ole kielellisissä ja tieteellisissä asioissa vielä päässyt pariisilaista A:ta tuntemaan."
"No, sano, enkö oikein arvannut!"