"Minä en pidä tuosta miehestä. Hänen kasvoissaan on jotakin, joka loukkaa hienoa myötätuntoisuuttani. Hänen silmänsä ovat kuin kaksi rasvapilkkua laihassa lihaliemessä. Niissä on niin kavala ja viekas katse. Minun ei tarvitsisi koetella häntä tietääkseni ettei hän ole mikään rehellinen mies. Hän ei osaisi lausua tunnussanaa shibbok."
"Shibbok! Mikä sana se on?" kysyi Silmänkääntäjä-Reitto.
"Ettekö sitä tiedä? No, en sitä kummeksi, sillä en ole vielä koskaan tavannut ainoatakaan lukiolaista, joka jotakin muistaisi. Onpa hyvä, että Ontuvalla Rankolla on niin tavaton muisto, että hän tietoineen voi auttaa teitä, pienoisylioppilaita Kun hunnit aikoivat Elben yli, tahtoivat he pysyä tuntemattomina ja sanoivat itsensä brasilialaisiksi araabeiksi. Mutta silloin seisoi vanha marski Derffinger joen luona ja käski jokaisen lausua sanan 'shibbok'. Joka ei osaisi sitä lausua, siltä hakattaisiin pää poikki. Kun eivät Hunnit osanneet sanoa, shibbok, seurasi siitä, että heiltä hakattiin päät poikki."
Nuo molemmat kuulijat katsoivat silmät selällään puhujaan, eivätkä tienneet itkeäkö vai nauraako.
"Vai niin, Rankko", huusi lopulta Reikko "sinä tarkoitat kai 'shibboleth' sanaa, jota gileadilaiset käskivät Efraimin lasten lausua, niinkuin Tuomarien kirjassa mainitaan."
"Suus kiinni! Ei sinun tarvitse minua Tuomarinkirjalla iskeä. Sanon sinulle, että minulla on tarkat tiedot Israelin lasten tuomarien ja pappien nimistä sekä oloista. Ensimmäinen tuomari Mooseksen jälkeen oli Josua. Hän se oli joka niin pelotti auringon ja kuun että ne kävivät liikkumattomiksi. Tämä tapahtui Toursin ja Poitiersin taistelussa Kaarle Martellia, Edomin ruhtinasta vastaan. Aurinko oli juuri laskemassa Himalaijan taakse ja kuu oli noussut Khimbovatson yli. Jotta päivä pitenisi, ojensi Josua kätensä, uhkasi nyrkillään molempia taivaankappaleita ja huusi:
"Oribus pictus, boa constrictus,
Spiritus rectus, genua flectus."
[Latinansotkuista sekamelskaa.]
Heti pysähtyivät Foibos ja Selene ja odottivat kauniisti, kunnes taistelu oli voitettu. Katsos Reitto, minä tunnen historian niin hyvin, kuin olisin minä itse ollut kuuna. Tuommoiset historialliset hetket istuvat selkäytimeen hyvin lujasti kiinni. Tämä on, niinkuin tunnettu muistin tyyssija. Tunnen hyvin. — — —
Rankko olisi kyllä vielä kauvan jatkanut tätä sekasotkua, jollei Helmiaho olisi häntä keskeyttänyt näyttämällä pohjoiseen, josta näkyi kolme ratsastajaa hitaasti lähestyvän. Rankko huudahti isosti ja nousi äkkiä paikaltaan.