Nämät sanat loukkasivat Rankkoa. Hän vastasi terävästi:
"Totta kyllä; mutta minulla on syyni, miksi en puhu niin oppineesti kuin taitaisin. Te näytätte niin tyhmältä että pelkään, ettette ensinkään minua ymmärtäisi, jos käyttäisin lauseita, jotka vähänkin olisivat koulupojan ymmärrystä ylempänä.."
"Master”, huudahti upseeri kiivastuen. ”Kuinka uskallatte sillä tavalla loukata Yhdysvaltojen sotajoukkoon kuuluvaa kapteenia?"
"Oo, älkää niin kovin kiukustuko! Minulle on yhdentekevää, oletteko pyssyn tai lampun sytyttäjä. Itse aloitte loukkaamaan ja nyt saatte tyyneesti pitää vastaukseni hyvänänne. Jollette sitä tahdo, olen valmis suoriutumaan asiasta pyssynkuulalla. Teidän säätynne ei vaikuta lännen mieheen mitään."
Näkyi että upseerin oli vaikea hillitä vihaansa; kuitenkin onnistui hänen levollisesti vastata:
"Olisin pahoillani, jos täytyisin ampua teidät kuoliaaksi. Osaan jotenkin hyvin pyssyä pidellä, mutta en ole mikään heittiö ja taistelen ainoastaan upseerien kanssa. Muuten olisi hävytöntä vuodattaa verta master Helmiahon kodissa. Aion jäädä tänne kunnes sotajoukkoni saapuu ja tahdon sentähden ylläpitää rauhaa hänen kotonaan."
"Olen teille siitä kiitollinen, herrani", sanoi Helmiaho. "Jos tahdotte luokseni jäädä, annan teille vierashuoneen ja hevosellenne hyvän paikan tallissa."
"Kiitoksia! Vien sen heti talliin. Missä se on?"
"Näytän sen teille, ja sitten esittelen teidät vaimolleni, joka näyttää teille huoneenne."
Hän nousi ja upseeri teki samoin, molemmat lähtivät talliin, hevosta viemään. Sitten palasi isäntä yksistään, ilmoittaen toisille, että kapteeni oli jäänyt huoneeseensa lepäämään. Isäntä iloitsi vieraastansa sekä rakuunien tulosta. Mutta Rankko ravisti päätään ja sanoi saksaksi: