Jimi ja Timi menivät suoraan pensaikkoon. Toiset taluttivat hevoset sen ympäri. Tuonne oli jo nuori komankhi asettunut. Valko-ihoiset tekivät samoin ja Timi alkoi kertomaan eiliset tapahtumat.
Puhuttiin englantia ja siitä syystä pääsi kertoja, keskeytymättä
kertomuksensa loppuun. Jos olisi puhuttu saksaa, olisi kyllä Ontuva
Rankko pistänyt silloin tällöin jonkun loistavan huomautuksen.
Kerrottuaan kohtauksensa nuoren intiaanin kanssa jatkoi Timi:
"Aamun koittaessa valmistimme päällikölle väliaikaisen haudan, jossa hänen tuli maata kunnes hänen soturinsa tulevat pystyttämään arvokkaan hautapatsaan hänelle. Sitten lähdimme ajamaan murhaajaa takaa."
"Luulin olevanne matkalla Helmiahoon", huomautti Vanha Kovakoura.
"Sinne ensin aijoimmekin, mutta ei meitä mikään pakottanut sinne menemään. Olimme tehneet ystävyydenliiton Terässydämen kanssa ja tietysti oli hänen asiansa myös meidän; hänen mielensä paloi murhaajaa takaa ajamaan ja sentähden luovuimme aikeestamme mennä Helmiahoon ja lähdimme sen sijaan hänen kanssaan."
"Siitä tulee minun teitä kiittää. Onko teidän onnistunut seurata jälkiä?"
"On. Oli siinä tosin vaikeuksiakin. Miehet olivat ratsastaneet etelään, erääseen paikkaan, jossa he jakaantuivat muodostaakseen jonkinlaisen etuvartioketjun, jonka tuli siellä vartioida erästä leiriä."
"Kutka olivat sinne leiriytyneet?"
"Sitä emme osaa niin tarkoin sanoa. Ne olivat luultavasti siirtolaisia. Näimme härkävaunujen pyörien jälkiä sekä hevosen jälkiä ja laskimme siellä yöpyneen noin 50 ihmistä."
"Eivät ole enään siellä? Mihin suuntaan lienevät lähteneet?"