"Hm! Siinä on miettimistä. Olen taipuisa uskomaan, että nyt on upseeri pelissä mukana."
"Upseeri?" kysyi Timi. "Ei heidän muassaan mitään upseeria ollut."
"Sen jo tiedän. Mutta ehkä miehillä oli univormu mukanaan. Pääsemme pian asiasta selville. Te olette noita ihmisiä puhutelleet. Oliko yksi niistä lyhyt ja oliko hänellä tumma täysiparta."
"Se oli heidän johtajansa."
"Hänellä oli viikset alaspäin käännetyt, ikäänkuin tahtoisi hän olla huuliaan näyttämättä. Oliko hänen suussaan mitään erityistä huomattavaa?
"Oli kyllä. Hän oli ristihuuli. Sen näin selvästi."
"Hyvä! Se on sama mies. Hän tuli Helmiahoon vakoilemaan, olisiko hänellä ynnä tovereillaan sieltä mitään vaaraa peljättävissä. Jatkakaa!
"Oikeastaan ei minun pitäisi kertoman mitään lisää, sillä oman tuhmuutensa tunnustaminen ei suinkaan ole mielelle makeinta. Veli Jimi poikaseni, jatka sinä!"
"Kiitoksia vaan!", sanoi tämä. ”Se, joka on lihan syönyt, nakertakoon luutkin. Minkätähden pitäisi minun juuri esiintyä tuhmuuksien kertojana?"
"Koska sinulla on niin erinomainen kyky saamaan huononkin hyvältä näyttämään."