"Upseerin puku ynnä hänen ryövärisapelinsa sanoi Rankko, veti säilän tupesta ja huitoi sillä ilmaa. Olisi tuo roisto tässä, antaisin hänelle päähän aimo löylytyksen."
"Saanko paperin, Rankko hyvä", pyysi Vanha Kovakoura.
"Saatte, saatte" hoki Rankko, ojentaen tälle sanomalehden. Hän avasi sen ja siinä oli lyijykynällä kirjoitettu kirje, seuraava:
"Venid pronto en nuestro escondite! Precaution! Olda Shatterhaud esta en casa de Helmers."
"Se merkitsee?" kysyi Reitto. "No Rankko, olethan kielimies!"
"Olen", vastasi tämä. "Siinä puhutaan Vanhasta Kovakourasta ja Helmiahosta Mutta tuossa hepreeassa on niin paljon intiaanilaisia esiliitteitä ja indoeurooppalaisia trikiinejä, että siitä sekamelskasta jo ensi sanoista alkaa päätäni huimata. Pesen käteni ja käyn mielummin univormuun käsiksi."
Hän alkoi kiihkeästi tarkastamaan univormun taskuja, ja Vanha Kovakoura tulkitsi nuo espanjalaiset lauseet.
"Tulkaa pian piilopaikkaamme! Varovaisuutta! Vanha Kovakoura on
Helmiahon majassa."
Nyt ei sen enempää noita lauseita ajateltu Ensin tahdottiin nähdä mitä kuopassa oli. Siinä oli erimallisia-, värisiä- ja suuruisia käytetyitä, mutta vielä käyttökuntoisia vaatekappaleita, pyssyjä, pistooleja, veitsiä, lyijyä, nallia läkkirasioissa jopa vähäinen ruutiastiakin. Viimeksi löydettiin muutamia intiaanipukujakin.
"Vaatteet me poltamme", sanoi Vanha Kovakoura. "Muut tavarat ovat hyvä saalis ja jokainen saa ottaa mitä tahtoo. Loput viemme Helmiahoon. Olen varma siitä, että Ljaano-roistoilla on vielä monta tällaista varkaan pesää. Univormu on todenmukaisesti kuulunut jollekin upseerille ja intiaanipuvut alkuasukkaille, jotka he ovat murhanneet. Kaikista näistä esineistä on ainoastaan tällä kirjeellä minulle arvoa, Mitä sen sisällyksestä päättäisitte, master Timi?"