"Kiirehtikää Jumalan tähden pian hevostenne luo!", huusi Silmänkääntäjä-Reitto. "Pian! Muuten ne pillastuvat. Temmatkaa ne kumoon! Niitten täytyy panna maata! Pitäkää niistä kiinni, mutta laskekaa itsekin suullenne."
Miehet kiirehtivät hevosten tykö, jotka tuskissaan pärskyivät, eivätkä ensinkään vastustelleet, kun ne kumoon temmattiin. Ne makasivat ihan pensaissa kiinni ja pistivät päänsä oksien alle. Ja tuskin olivat miehet ehtineet heittäytyä maahan, kun rajuilma jo puhkesi. Ilmassa vinkui, vonkui, ulvoi, suhisi, pauhasi ja jyski tavalla, jota ei voi sanoin kertoa. Miehistä tuntui siltä kuin olisi sentnervipainoinen peite äkkiä heidän päällensä heitetty. He puristuivat maata kohden sellaisella voimalla, että olisi ollut mahdotonta nousta, jos olisivat uskaltaneet yrittääkin. He tunsivat ruumiissaan jääkylmyyden. Kaikki aukot silmät, nenä, suu ja korvat tukkeutuivat ikäänkuin jäätyvällä vedellä. He eivät voineet hengittää ja olivat tukehtumaisillaan. Mutta äkkiä tunsivat he polttavan kuumuuden ja Ljaano estakaadon vinkuvat äänet sammuivat etäisyydessä. Hevoset hyppäsivät pystyyn, kovasti hirnuen. Pimeätä synkkää yötä seurasi äkkiä auringon paiste ja eloisa lämpö. Nyt voitiin taas aukoa suu sekä hengittää.
Nuo viisi olentoa alkoivat liikkua. He puhdistivat silmänsä hiedasta ja katsoivat ympärilleen.
Heitä peitti noin 30 sentim. paksu kylmä hietakerros. Tämä oli siis se peitto, jonka "tornado" oli heidän päälleen levittänyt.
Niin, tämä oli ollut tornado, noita Keski-Ameriikan syklooneja eli tuulispäitä, joilla on niin tavaton voima, että niillä tuskin on vertaistaan. Tornadon tekemät vahingot ovat kauheat, melkeimpä uskomattomat. Se kulkee sadan kilometrin nopeudella tunnissa ja sen seurassa on usein sähköilmiöitä, jota kestää vielä kauvan perästäpäin. Ei Afrikan samun-myrskykään ole niin raju, ja ainoastaan Cobi-erämaan kauheata hieta- ja lumimyrskyä sopii verrata tornadon voimaan.
Miehet nousivat ja pudistivat hiedan vaatteistaan. Pensasto oli estänyt lentohiedan etenemisen ja nyt se oli noin metrin korkuisena vallina sen ulkopuolella.
"Jumalan kiitos, että se niin onnellisesti meni ohitsemme! Onnettomat ne, jotka tämän tornadon aikana olivat aukealla kentällä. Ne ovat hukassa."
"Ei niin ehdottomasti kuin te luulette", intti Reitto. Nämät kauheat myrskyt kulkevat usein vaan kilometrin alalla; mutta sen rajummat ne sitten ovatkin. Tuo raivoava ilma ilmavirta on koskenut meihin vaan sivuaalloillaan. Jos olisimme sen keskessä olleet, olisi se raastanut meidät hevoisinemme mukaansa, kukaties miten kauas, ja olisi musertanut meidät.
"Juuri niin", sanoi Jimi päätään nyökäten. "Minä tunnen tuon, olen kerran Rio Kontshossa nähnyt tornadon tuottamat vauriot. Se oli hyökännyt aarniometsään ja raivonnut itsellensä suoran tien sen läpi; juurinen repimällä jättiläispuita joista muutamat saattoivat olla kaksi metriä läpileikaten, ja heittäen ne sikin sokin. Tällä tiellä, joka tietysti oli ihan läpipääsemätön ja josta ei ollut ainoatakaan puuta pystyssä, on niin määrätyt rajat, että oikean- ja vasemmanpuoliset puut olivat vaan hyvin vähän vahingoittuneet. Ameriikkalaiset nimittävät tämmöistä rajuilmaa orkaaniksi eli hirmumyrskyksi ja antavat saman nimen tuolle hävitetylle metsäkaistaleellekin."
"Se oli tarpeeksi kamala tuommoisenakin sanoi Ontuva Rankko. Olin läkähtymäisilläni, niin että klarinettini veti melkein viimeisen virtensä. Oli meilläkin kotona Saksenissa myrskyjä mutta eivät ne olleet niin hurjia ja sivistymättömiä kuin täkäläiset myrskyt. Saksenilainen myrsky on amerikkalaisen tormenadon suhteen paljasta lastenleikkiä, pelkkiä toukokuuntuulahduksia jotka ovat kahvinjäähdyttämiseksi juuri tarpeeksi kylmät. Ja vielä kaiken lisäksi olivat muulinne sotkea minun kuoliaaksi, kun eivät ne enään tahtoneet pysyä alallaan. Oikeastaan pitäisi minun pyytää vahingonkorvausta, mutta koska olen yksinäinen mies, ei minua tarvitse korvata. Jätän siis tuon pyynnön armosta, vaikka ei ansiosta, mutta pyydän tulevaisuuden varalle päästä tuollaisesta muulimisesta. Fixi et salvavi animal!"