"Niin."
"Mikä tyhmeliini on teille tuommoista uskotellut?"
"Eräs, jota te ette uskaltaisi sanoa tyhmeliiniksi, nim. Vanha
Kovakoura."
"Hänkö, onko se totta?"
"On. Istuessamme iltasin nuotiotulen ääressä, keskustelimme me usein tuommoisista näennäisen selittämättömistä asioista ja ilmiöistä ja hänellä oli kaikesta luonnollinen selitys. Jos tahdotte olla tuota miestä viisaampi, niin kernaasti minun puolestani. Ettekö kuulleet, että jotakin putosi veteen?"
"Kuulin, näin ja tunsin. Kaikinhan me kastuimme."
"Jos teidän mielipiteenne olisi oikea, olisi siis paholainen pudonnut tänne lammikkoon, ja koska olemme unohtaneet vetää hänet ylös, on hän siis hukkunut."
"Oo, hän ei tietysti huku. Hän on heti mennyt alas helvettiin."
"No, kuivatkoon itsensä sitten siellä tulen ääressä, ettei hän kylmettyisi ja saisi nuhaa. Jos voisimme poistaa veden tästä, niin näkisimme lammikon pohjalla reiän, johon meteoorikivi eli tulipallo vaipui."
"Kivikö! Sehän olisi voinut meidät tappaa."