Silloin lankesi hänen katseensa "Viimeisten päivien pyhään." Hän tuijotti muutaman silmänräpäyksen mieheen ja huusi sitten:
"Mitä Masser Veijo näke? Kuka täällä istu? Se olla Massa Welho, varas, joka varasti Massa Baumannin monet rahat."
Mormooni hyökkäsi pystyyn ja tuijotti peljästyksissään neekeriin
"Mitäs sanot", kysyi Rankko, hypäten pystyyn hänkin. "Olisiko tämä mies tuo Welho?"
"Kyllä se olla hän. Masser Veijo tuntemas hänen hyvin. Masser Veijo häntä katseli silloin hyvin tarkasti."
"Herranen aika! Olisipa se hauska kohtaus. Mitä sanotte itse, master
Topias Taivola?"
Mormooni oli voittanut ensimmäisen säikähdyksensä. Hän teki halveksivan liikkeen kädellään neekerille ja vastasi:
"Tuo musta ei ole kai oikein viisas? Minä en käsitä häntä, enkä tiedä mitä hän tahtoo?"
"Hän puhui kyllä; selvästi. Hän nimitti teitä Welhoksi ja sanoi että olette varastaneet hänen herraltansa, Baumannilta."
"Minun nimeni ei ole Welho."