"Seuraavalla tavalla: Toverillani Baumannilla, jota tuttavansa myös lyhyesti nimittävät Karhunampujaksi, oli Platto Riverin lähellä kauppahuone ja minä olin hänen apulaisensa ja osallisena liikkeessä. Alussa oli hyvä liike, kun siellä kävi paljon kullankaivajia, jotka siihen aikaan olivat kokoontuneet Mustienkukkuloitten luo. Ansaitsimme paljon rahaa ja usein oli meillä kätkettynä koko joukon rahaa ja kultamöhkäleitä. Kerran täytyi minun lähteä kiertämään kaivajien luo vaatimaan saataviamme. Kun kolmantena päivänä palasin, sain tietää, että Baumannilta minun poissaollessani oli varastettu. Hän oli ollut kahden Veijon kanssa ja eräänä yönä oli heillä ollut vieras, nimeltä Welho. Seuraavana aamuna oli tämä poissa ja hänen mukanaan kaikki rahat Ei olisi hyödyttänyt ajaa häntä takaa, sillä tämän jälestä puhkesi rajuilma, joka hävitti kaikki jäljet. Emme sittemmin ole voineet keksiä jälkeäkään hänestä, vaikka usein olemme kuulustelleet tuota kunnon Welhoa. Nyt luulee Veijo löytäneensä hänet tässä 'Viimeisten päivien pyhässä', enkä voi otaksua hänen erehtyneen. Veijolla on silmät auki ja hyvin kyllä muisti. Hän vakuutti silloin niin tarkasti miestä katselleensa, että tuntisi hänet, vaikka hän olisi valepuvussakin. Siinä kaikki, mitä minulla on tässä asiassa sanottavaa."
"Vai niin, ette siis itse nähneet varasta?"
"En."
"Silloin ette voi todistaa, että meillä todellakin on varas tässä. Veijokin on sitä väittämässä. Mitä siinä tapauksessa on tehtävä, tiedätte te yhtähyvin kuin minä."
"Masser Veijo hyvin tietäjä, mitä tehdä, huudahti neekeri. Masser Veijo tappaa konnan. Masser Veijo ei erehdy, vaan tuntea tuota hyvin."
Hän yritti tuupata Helmiahon sivulle, päästäksensä mormoonin luokse, mutta tilanomistaja pidätti hänet sanoen:
"Pidätäs! Semmoista väkivallantekoa minä en kärsi maallani."
"No, sitten Masser Veijo odottaa, kunnes konna olla poissa Masser
Helmiahon maalta; mutta sitten hänet hirttämä ensi puuhun. Master
Veijo odottama kunnes varas on lähtenyt, hän ei päästämä häntä pois
silmistään."
Hän asettui istumaan mormoonia vastapäätä. Saattoi nähdä, että hän oli tarkoittanut täyttä totta uhatessaan mormoonia. Taivola katseli pelvolla neekerin jättiläisvartaloa ja kääntyi sitten Helmiahoon:
"Herrani, minä olen todellakin viaton. Tämä musta masteri on täydellisesti erehtynyt ja minä toivon saavani luottaa teidän suojelukseenne."