"Ensin kävin lukiossa, jossa minä — — —"
"Olipa se ikävää, se ei ole suositusta teille."
"Miksi ei?"
"Koska minulla on suuri aatteellinen mielisuosio kaikkia niitä vastaan, jotka ovat lukiolaisia olleet. Sellaiset ihmiset ovat pöyhkeileviä. He eivät luule, että metsämiehestäkin voi tulla tieteen ylimys. Sen olen monet kerrat kokenut. Luonnollisesti on minun aina ollut helppoa saada näitä ihmisiä huomaamaan, että minussa on miestä harppaamaan jättiläisaskelin heidän ohitsensa. Siis olette tekin läpikäynyt vähäisen opintokurssin?"
"Niin olen. Kun päätin lukiossa, antauduin suosijani neuvoista maalailemaan ja kävin akatemiassa. Minulla oli hyvä taipumus sille alalle, mutta minussa ei ollut kestävyyttä. Väsyin ja alennuin todellisesta taiteesta taiteen varjoon — minusta tuli taideratsastaja."
"Voi teitä! minä säälin teitä."
"Niin, niin", nyökkäsi Silmänkääntäjä-Reitto totisena. "Minä olin hilpeä mies, mutta veltto ja tyhjä. Sanalla sanoen: minä olin kevytmielinen. Tuhansia kertoja olen sitä katunut. Mikä mies olisinkaan tänään voinut olla, jos vaan olisin tahtonut!"
"No mutta, kai teissä vielä on lahjakkaisuutta? Alkakaa uudestaan."
"Nytkö? Kun nuoruuden pontevuus on kadonnut? Mutta sitäpaitsi on minulla eräs tehtävä, joka sitoo minut tänne länteen."
"Saanko kysyä, mikä tehtävä se on?"