"Hm! Sitten toivon näkeväni hänet. Minä aion nim. aavikon yli. Minä saatan erään seurueen sen yli ja sitten eteenpäin El-Pasoon. Nämät ovat ameriikkalaisia, jotka aikovat mennä Aritsoonaan tekemään hyviä kauppoja."
"Ehkä timanteilla?"
"Niin juuri. He näyttävät kuljettavan mukanansa suuria summia, ostaaksensa kivet helpommalla itse paikalla."
Helmiaho ravisti päätään ja kysyi:
"Uskoitko sinä noita timanttilöytöjä?"
"Miksi en?"
"Hm! Minä puolestani pidän koko jutun suurena hullutuksena."
Hän oli ihan oikeassa. Tähän aikaan syntyi äkkiä huhuja, että Aritsoonassa olisi löydetty timanttikenttiä. Mainittiin henkilöitä, jotka onnellisten löytöjen kautta olivat muutamissa päivissä tulleet upporikkaiksi. Näytettiin myös todellisia timantteja, osaksi kalliitakin, jotka oli muka sieltä löydetty. Tämä huhu lensi muutamassa viikossa, jopa päivässäkin läpi koko mantereen. Kaivajat Kaliforniassa ja pohjoisissa piireissä jättivät tuottavaiset kullansaantipaikkansa ja riensivät Aritsoonaan. Mutta keinotteliat olivat jo iskeneet kyntensä kenttiin. Suurimmassa kiireessä oli muodostettu yhtiöitä, joilla oli miljooneja käytettävinä. Timanttikentät piti ostettaman, jotta suurissa määrin voitaisiin harjoittaa niitten vaihtokauppaa. Yhtään lohkoa ei jätettäisi. Asiamiehet kulkivat ylt'ympäri timanttinäytteineen, joita vaan sopi noukkia puheenalaisilta kentiltä. He kaikin voimin yllyttelivät timanttikuumetta ja lyhyessä ajassa oli se noussut korkeammalle kuin kultakuume milloinkaan oli ollutkaan. Varovaiset ihmiset kiristivät kukkaroitaan ja heidän ennustamansa keikahdus tapahtuikin pian. Muutamat viekkaat ameriikkalaiset olivat koko keinottelun alkaneet. He olivat ihan tuntemattomina äkkiä ilmoille pujahtaneet ja yhtä tuntemattomina he taas katosivatkin; ja heidän kanssaan katosivat myös miljoonat. Turhaan osakkeiden omistajat sadattelivat. Useimmat kielsivät omistaneensa mitään osakkeita, sillä eivät tahtoneet joutua naurunalaisiksi. Äkkiä kuuluisiksi tulleet timanttikentät, joutuivat taas autioiksi kuin ennenkin, ja petetyt kullankaivajat palasivat taas kultamaihinsa, löytämään muita heitä viisaampia sinne sijoittuneina. Siihen se juttu päättyi, eikä kukaan siitä sen enempää puhunut.
Yllämainitut seikat Helmiahon luona tapahtuivat juuri kun timanttikuume oli alkanut. Hän kuului niihin, jotka eivät uskoneet timanttihuhuja. Silmänkääntäjä-Reitto sitävastoin lausui:
"En minä vielä totuutta epäile. Jos muilla paikoin on timantteja löydetty, miks'ei niitä voisi löytää Aritsoonasta? Minä tietysti en niistä välitä, sillä minulla on muuta tehtävää. Mitä te master Rankko asiasta arvelette? Noin älykkään, kokeneen ja taitavan miehen arvostelu asiasta on meille ratkaisevan tärkeä."