Ontuva Rankko vastasi hyvillänsä:
"Iloitsen, että te luottamuksella olette minuun kääntyneet ja oikeaan mieheen olettekin osuneet. Tässä olisi nyt tilaisuus loistaa mineraloogisilla tiedoillani. Voisin kertoa teille, että timantti on ilmaa, liitua, keittosuolaa ja lasia, josta syystä se on läpinäkyvää, mutta minä tiedän, että teillä on liian vähän alkutietoja, voidaksenne seurata minun hienoja, väliaikaisia järjestelmiäni. Voisin myös kertoa, että timantti hiotaan vanhoista tulitikkulaatikoista revityllä santapaperilla, mutta tähänkin vaaditaan virheetöntä ja hyvää käsityskykyä Tahdon siis nyt vaan sanoa, että timantti on sangen kaunis kapine, mutta löytyy muita yhtä kauniita kapineita. Kun olen nälissäni, on savustettu makkara minulle paljon rakkaampi — kuin suurin timantti. Ja janoani en voi sammuttaa hohtokivillä. Ja voiko ihminen muuta kuin syödä ja juoda itsensä kylläiseksi. Minä olen kohtalooni hyvin tyytyväinen, enkä tarvitse jalokiviä. Jos tietäisin, että tuolla Aritseonassa olisi kolmen sentnerin painoinen timantti, menisin ottamaan sen. Vähemmästä en huolisi, vaan halveksisin. Mutta nyt ei tiedetä, löytyykö siellä ensinkään timantteja, ja jos löytyy, niin ehkä ne ovat pienet kuin unikukan siemenet. Ei, kukaan ei saa minua lähtemään timanttikentille. Me olemme saksalaisia, emmekä tarvitse timantteja, sillä jokaisella meistä on jalokivi sydämessään, nim. uskollinen sydän, josta runoilija laulaa:
"Timantti ei sen arvoinen Välillä maan ja taivaitten.
"Ja kuka teistä uskaltaa minua tässä asiassa vastustaa? en neuvoisi häntä sitä tekemään, sillä silloin hän saisi korjata koipensa."
"Hyvin puhuttu!" sanoi Helmiaho, ojentaen kätensä pikku saksenilaiselle. "On luultavaa, etten minä koskaan tule palajamaan isänmaahani. Minä en koskaan saa sitä nähdä, mutta sydämmeni on aina siellä. Te olette ihan oikeassa mitä jalokiviin tulee, emmekä myös aio piitata Aritsoonassa muka löytyvistä timanteista. Se seurue, jonka sinä, Reitto, sinne aiot viedä, ei taida parhaimpia kauppoja tehdä. Olisi kaikissa tapauksissa ollut parempi, jos he olisivat jääneet runsaine rahoinensa kotiin. He voivat hyvin helposti niistä päästä, saamatta sijaan ainoatakaan timanttia. Viisaita miehiä eivät he muuten näy olevan, koska he ilmaisevat kuljettavansa paljon rahaa mukanaan. Se ei ole koskaankaan varovasti tehty, mutta täällä on se vielä tuhmempaa kuin muualla."
"Huomenna iltapäivällä saapuvat he tänne. Heidän piti ostaa kaksi kuormahevosta lisää, johon toimeen he tarvitsevat ainakin puolen päivää. Sentähden ratsastin tänne edeltäpäin, viettääkseni ajan täällä huomiseen."
"Siinä teit oikein, vanha ystävä. Montako henkeä heitä on?"
"Heitä on kuusi. Muutamat heistä näyttävät sekä ulkomuodoltaan että käytökseltään jotenkin 'keltanokilta', mutta siitä en luonnollisesti välitä. He kuuluvat tulevan New-Orleansista ja luulottelevat palaavansa takaisin miljoonien omistajina. He käyttäytyvät myös vähän ylimielisesti, mutta ei sekään minuun kuulu. He palkkaavat minut, ja muusta en välitä."
"Osaavatko he sitte tänne minun luokseni?"
"Aivan varmaan, olen niin tarkoin neuvonut heille tien, etteivät voi erehtyä. Mutta mikä nyt on, Veijo?"