Helmiaho selitti hänelle miksi Veijo niin taukoamatta oli häntä katsellut ja lisäsi:
"Veri-Revon huomio näkyy myös olevan häneen kiintynyt enemmän kuin hän tahtoisi näyttää."
"Hyvä", vastasi nuori mies, "tämä 'viimeisten päivien pyhä' on tehnyt minulle jotakin hyvin pahaa."
"Todellako? Mitä sitten? Miksi et nosta kannetta häntä vastaan?"
"Koska en tiedä, mitä pahaa hän on minulle tehnyt."
"Sepä olisi merkillistä. Jos olet siitä varma, että hän on tehnyt sinulle paljon pahaa, täytyy sinun kai tietää, mitä se on ollut."
"Sitäpä en juuri voi sanoakaan. Olen ajatellut aivoni puhki muistaakseni sitä, mutta turhaan. Tuntuu siltä, kuin olisin unissani nähnyt tuon kauhean ja taas unohtanut tuon unen yksityiskohdat. Enkä minä voi tuommoisen epämääräisen, hämäräperäisen aavistuksen johdosta hyökätä miehen kimppuun."
"Tuota minä en ymmärrä. Minkä tiedän, sen tapaan tietää. Hämäräperäisistä aavistuksista en koskaan voi puhua. Mutta nyt on pimeä, emmekö mene huoneeseen?
"Emme mene, sillä talo on tuolle miehelle lukittu, ja minun täytyy jäädä tänne häntä vartioimaan. Siksi jään tänne ulos. Ehkä voin palauttaa muistiini, mitä minulla on tämän miehen kanssa suoritettavaa."
"Siinä tapauksessa tahdon kumminkin hankkia tänne valaistusta, ett'ei hän voi hiipiä tiehensä."