"Maatkaa sitte taivasalla! Ilta on leuto, maa pehmeä ja taivas on paras peitto minkä löytää."
"Ajatteko minut todella pois?"
"Ajan, herra. Sen, joka tahtoo olla minun vieraanani, tulee koettaa olla kohteliaampi, kuin minkä te olette olleet."
"Saadakseni nukkua jossakin nurkassa, pitäisi minun ehkä laulaa kitaran tai mandoliinin säestyksellä? Minä en kaipaa vieraanvaraisuuttanne, ja olen aina löytävä paikan, jossa minä, ennen nukkumistani, voin miettiä mitä teille vastaan, jos joskus tapaisin teitä muualla."
"Mutta älkää silloin myös unohtako miettiä, minkä vastauksen minä tuommoisessa tilaisuudessa teille annan!"
"Onko tuo uhkaus, herra?"
Vieras nousi seisaalle, ja ojensi käskevästi korkeata, hartiakasta ruumistaan.
"Ei suinkaan", vastasi Helmiaho hymyillen. "Olen hyvin rauhallinen mies niin kauvan kuin minua ei pakoteta riitaan."
"Siihen minäkin teitä kehotan. Te asutte täällä ihan tämän kuoleman aavikon laidassa. Varovaisuus vaatii, että mahdollisuuden mukaan elätte rauhassa ihmisten kanssa täällä, muuten saattaisi 'Erämaan henki' ihan odottamatta löytää tien tänne."
"Ehkä tunnette hänet?"