"Jos välttämättömästi niin tahdot, täytyy meidän suostua, mutta jätät maailman sillä tiedolla, että olet epäoikeutetulla lempeydellä saanut aikaan sen, että tuo konna vielä edespäinkin voi ammattiansa harjottaa."
"Siinä suhteessa olen hyvin levollinen. Hän on väittänyt, ett'ei hän koskaan ammu harhaan. On vielä näkemättä, onko minulla luoti pyssyssäni vaan siksi, että ampuisin reikiä ilmaan. Sano siis mies, kuinka kaukana toisistamme tulee meidän ampua?"
"Viisikymmentä askelta", vastasi vieras.
"Viisikymmentä!", nauroi Veri-Repo. "Se ei ole liiaksi lähellä. Näyt pitävän nahkasi suuressa arvossa. Mutta se ei sinua hyödytä. Tiedätkös mitä? Ilmoitan sinulle nyt ystävällisesti, että minulla on tapan tähdätä ihan samaan kohtaan, kuin "koston henki" nim. keskelle otsaa. Varo siis otsaasi. Pelkään että sinä tänä siunattuna päivänä saat muutaman luodin lyijyä aivojesi läpi. Jos sen voit kestää, ei ole minun asiani vaan sinun."
"Lörpötyksiä, poika!" huusi vastustaja hampaitaan kiristäen. "Olen saanut, minkä olen pyytänyt luvan poistua esteettömästi. Pian toimeen! Anna minulle aseeni!" —
"Kun ollaan valmiit, olet sen saapa, mutta et ennen, sillä ei sinuun ole luottamista. Isännän tulee mitata välimatka, viisikymmentä askelta. Kun olemme paikoillemme asettuneet, tulee Veijon asettua sinun lähellesi ja Ontuvan Rankon minun luokseni, molemmat lamppu kädessä, jotta voimme toisemme selvästi erottaa ja varmasti tähdätä. Sitten antaa Silmänkääntäjä-Reitto sinulle pyssysi ja Helmiaho antaa minulle minun pyssyni. Helmiaho käskee ampua ja sitten saamme ampua mielemme mukaan, kaksi luotia kumpikin koska pyssymme ovat kaksipiippuiset."
"Tuleeko meidän lähennellä sillä aikaa?" kysyi vieras.
"Ei tule, sinä olet itse määrännyt välimatkan ja siinä on pysyttävä. Joka jättää paikkansa ennenkuin luodit on ammuttu, sitä saa ampua se, joka pitää hänelle kynttilää. Veijon ja Rankon tulee sentähden pitää pistoolinsa tahi revolverinsa vireessä. Samoin saa ampua sitä, joka aikoo poistua, ennenkuin vastustajansa on ampunut molemmat laukauksensa.
"Mainiota, oikein mainiota!" huusi Veijo. "Masser Veijo heti ampuma, kun konna tahto juosta."
Hän veti kiväärinsä vyöstään ja näytti sitä uhkaavasti irvistellen vieraalle.