"Ota ne kiinni!", huusi Kipsinen, mutta oli jo myöhäistä.
"Älkää enempää itseänne vaivatko!" nauroi Jimi. "Te ette voisi pidättää eläimiä, ne sotkisivat teidät kavioillaan. Ei ole niin helppoa ottaa kaksi oikeata lännen miestä kiinni."
"Jos ette tottele, annan ampua teidät."
"Oo, sen tempun saatte kauniisti jättää tekemättä. Kuinka vähän me teitä pelkäämme, näette siitä, että lasken kiväärini. Sanon kuitenkin, että se, joka tulee minua lähemmäksi kuin kolmen askeleen päähän, saa heti kuulan ruumiiseensa. Teidänkaltaisenne väki ei täällä merkitse mitään. Korkeintaan heille nauretaan. Mitä on täällä Ljaano estakaadon rajalla kymmenen asianajajaa yhtä ainoata kunnollista aavikkoratsastajaa vastaan. Täällä ei puhuta sanoilla vaan ruudilla ja lyijyllä ja siinä suhteessa olette te lapsia, meidän suhteen. Meidän pyssyillemme eivät teidän koliprikiväärinne vedä vertoja; siihen saatte luottaa. Me emme tarvitse lakimiestä idästä. Me olemme tutkineet aavikon lait ja ymmärrämme hankkia niille kuuliaisuutta. Olemme kunniallisia miehiä, ja te olette meistä erehtyneet, mutta ei teidän tarvitse siitä kärsiä, sillä teidän poliisijärkenne on meitä hyvin huvittanut. Olette seisoneet tämän kuolleen edessä ikäänkuin joukko ensiluokkalaisia Egyptin pyramiitien edessä. Tämmöistä tapahtumaa ei opi koulussa eikä yliopistossa selittämään; pankaa se muistoonne. Siihen tarvittavat tiedot saa ainoastaan aavikon korkeakoulussa ja siellä te olette vaan vasta-alkajia. Nyt käymme me kaksi asiaan käsiksi omalla tavallamme ja sitten saatte nähdä, mihin päätöksiin tulemme. Valitettavasti ette tiedä mitä merkitystä on selvillä jäljillä tässä asiassa. Olette antaneet hevosenne sotkea täällä mielin määrin. Nyt on melkein mahdotonta löytää alkuperäiset jäljet. Mutta tahdomme kuitenkin koettaa. Me muodostamme piirin; sinä Timi menet oikealle, minä vasemmalle ja tuolla me yhdymme."
Tämä puhe vaikutti. Ei kukaan vastustanut sanallakaan, Kipsinenkin vaikeni. Tosin heidän naamansa olivat muikeat, mutta kun veljekset nyt poistuivat vastakkaiseen suuntaan, ei uskaltanut kukaan heitä estää eikä ottaa heidän muulejansa haltuunsa.
Veljekset kulkivat kumpikin isossa puoliympyrässä ruumiin ympäri, yhä tarkasti maata tutkien. Kun toisensa kohtasivat, kertoivat he havaintonsa toisilleen ja palasivat sitten muitten tykö. Nyt tarkastivat he myös hevosta, kuollutta, ja sotkettua tannerta. He tutkivat niin tarkasti yksityisiä pikkukiviäkin, että se muitten mielestä oli melkein naurettavaa. Lopuksi he hetken keskustelivat matalalla äänellä, jolloin näyttivät päässeen johonkuhun päätökseen. Sitten kääntyi Timi asianajajan puoleen ja lausui:
"Master Kipsinen, te tahdoitte meitä vangita, kun olemme täällä ja kun minä tarkastin kuolleen taskut. Samalla oikeudella voisimme mekin teidät vangita, koska tekin hiivitte täällä ympäri ja tekin tarkastitte samat taskut. Mutta me tiedämme, että olette syyttömät, eikä teillä siis ole mitään peljättävää."
"Niin, sen me hyvin tiedämme. Mitä te voisitte meille tehdä?"
"Mitä vaan tahdomme. Teillä ei ole aavistustakaan lännen miehen tavoista. Jos meitä niin haluttaa, viemme teidät kaikki kuusi sidottuina Helmiahoon. Teidän olisi vaan valittava: totella taikka kuolla. Hyvä teille, ett'eivät asiat ole niin! Tullessamme näimme teidät ruumiin ääressä. Meillä oli siis syytä epäillä teitä, mutta perin hullua oli, että te epäilitte meitä. Jo sen seikan, että häneltä oli päänahka nyljetty, olisi pitänyt ilmaista teille, että intiaanin luoti oli hänet kaatanut. Sen me heti oivalsimme ja olemme siinä tiedossa vakaantuneet. Muuten on vainajalle käynyt oikeuden mukaan. Ensin me säälimme häntä, vaikka syyttä, niinkuin nyt huomaamme. Hän on huono mies, erästä roistoliittoa, joka täällä näkyy harjottavan ammattiaan. Olkaa siis varuillanne."
Hänen sanansa vastaanotettiin suurimmalla kummastuksella.