Kunnioitusta muka herättävällä ryhdillä astui hän veljesten luo.
"Luopukaa aseistanne!" lausui hän käskevällä äänellä.
"Aivan kernaasti", vastasi Jimi. "Tässä on minun aseeni. Ota kiinni."
Hän tähtäsi häntä. Hanat napsahtivat. Kipsinen hyppäsi peljästyen sivuun, huutaen:
"Konna, aiotkos vastustella?"
"En suinkaan", nauroi Jimi, "vastustelemisesta ei tässä ole puhetta. Tahdoin vaan sanoa, että ottaisit varovaisesti kiväärin kädestäni; muuten se saattaisi laueta ja silloin loppuisi mainio asianajosi. Ota se siis varovasti."
"Vieläkös yhä ilkut! Ihminen, minä sidotan sinut niin, että vääntelet vaivoissasi."
"Sepä käy sangen mieluiseksi, tuommoinen sitominen; ja että muutkin herrat voisivat vapain käsin tuohon toimeen ryhtyä, tahdon päästää heitä muuleistamme. Polle tänne!"
"Pulle, tule", huusi nyt myös Timi.
Eläimet olivat tähän asti levollisesti antaneet heidän pitää ohjaksista kiinni, mutta niinpian kuin kuulivat herrojensa käskyn, riistivät he itsensä irti ja tulivat pärskyen heidän luokseen.