"Vai niin, tarkoitatte, että meillä olisi enemmän peljättävää kuin muilla?"
"Juuri niin, sitä minä tarkoitan. Te olette vielä liiaksi 'keltanokkia' täällä lännessä."
"Kuulkaa, me kieltäydymme ankarimmasti ottamasta tuommoisia herjauksia vastaan. Olemme tulleet New-Orleansista tänne ja aiomme myös päästä eteenpäin."
"New-Orleansista tänne", nauroi Jimi. "Onko tuo olevinaan jotain suurta? Sen tekee mikä kaksitoistavuotias poika hyvänsä Minä sanon teille, että vaarat alkavat vasta tässä. Me olemme nyt sen alueen rajalla, jonka sisässä semmoiset ihmiset elämöivät, jotka pitävät muitten omaisuutta suuriarvoisena, mutta heidän henkensä vähässä arvossa. Ja Ljaanon tuolla puolen alkaa komankhien ja apakhien alue. Heitä täytyy vielä enemmän peljätä, koska he ovat riidassa keskenään ja ovat juuri kaivaneet sotakirveen maasta. Se joka kevytmielisesti lähtee tämmöisten myllynkivien väliin, jauhetaan helposti rikki. Tällä paikalla on valkoisia ryöväreitä ja punaisia sotureita toisiaan tavannut. Se ei ole meille yhdentevää. Joll'emme otakaan valkoisia lukuun, tulee meidän kumminkin kysyä mitä tehtävää on intiaaneilla täällä ollut? Kun kaksi punanahkaa noin yksinänsä rohkenee maahan tunkea, saa yhdeksässä tapauksessa kymmenestä otaksua heidän olleen vakoojia tutkimassa maata sotaretkeä varten. Minusta asia ei ole niin rauhallista laatua kun se teistä näyttää. Minä en tunne teidän matkanne tarkoitusta, eikä päämäärää; mutta me aiomme Ljaanon yli ja silloin tulee pitää silmät auki, muuten saattaa tapahtua, että illalla panee elävänä maata ja aamulla pääsee kotiin ruumiina."
"Mekin aiomme Ljaanon yli."
"Vai niin! Ja minne?"
"Aritsoonaan."
"Luultavasti ette ole siellä ennen olleet?"
"Emme ole."
"Älkää pahaksenne panko, vaikka sanon, että olette verrattoman varomattomia. Luulette varmaankin Ljaano estakaadon kauniimmaksi ja mieluisammaksi paikaksi, missä kulkea voi?"