"Ehkä."
"Siinä tapauksessa emme sovi yhteen."
"Kuinka niin?"
"Koska me samoissa asioissa pyrimme sinne. Te olette siis kilpailioitamme."
"Ja siksi ette meistä huoli."
"Juuri siksi!"
Hän sanoi tämän hyvin päättävästi ja katseli veljeksiä melkein vihaisesti. Jimi purskahti nauruun ja virkkoi:
"Sepä lystillistä. Vai niin, te kadehditte meitä! Sekin on vielä yksi todistus teidän keltanokkaisuudestanne. Luuletteko, että timantit ovat maahan siroitetut Aritsoonassa, niin ett'ei tarvitse muuta kuin kumartua niitä ottamaan. Kullankaivajienkin täytyy lyöttyä yhteen, jos tahtovat hyviä tuloksia; tämä on timanttipojille vielä tarpeellisempaa. Yksinänsä joutuu hukkaan."
"Meitä on jo kuusi, ja meillä on tarpeeksi rahaa, tullaksemme toimeen."
"Kuulkaa, älkää sanoko tuota kenellekään muulle! Me olemme kunnollisia ihmisiä, joita ei teidän tarvitse peljätä. Mutta muut pitäisivät kyllä huolen siitä, ettette saisi runsaita rahojanne niin pitkälle mukaanne. Mutta jos te luulette tyhjillä taskuilla palaamisen olevan makeinta mielelle, niin kertokaa vaan muillekin; minulla ei ole mitään sitä vastaan. Jos ette seuraa tahdo, on se meille yhdentekevää. Minä kuitenkin ehdotan että yhdessä kulkisimme Helmiahoon. Te ette ehdi sinne tänään ja teidän täytyy siis viettää yö taivasalla. Silloin on hyvä olla sellaisten ihmisten parissa, jotka ovat täällä villissä lännessä kotiutuneita."