"Koska lähdette?"
"Heti, tietysti."
"Minä kysyn kumppaneiltani."
"Se on oikeastaan loukkaus meitä kohtaan, teettekö sen sitten siitä syystä, että epäilette meitä, tahi ammattikateudestako? Pitäkää vaan salainen neuvottelu, emme teitä häiritse. Tehkää miten tahdotte."
Hän asteli hitaasti muulinsa luokse ja nousi sen selkään. Jimi teki samoin; sitten ratsastivat he verkallensa länteen johtavien jälkien mukaan.
NELJÄS LUKU.
Terässydän.
Edellisessä mainitut kummut lähenivät yhä enemmän. Maa kävi soraiseksi ja Jimi ja Timi kumartuivat yhä enemmän eteenpäin, kun kävi yhä vaikeammaksi erottaa jälkiä. Äkkiä pysähtyi Jimi, viittasi suoraan eteensäpäin ja sanoi:
"Katsoppas tuonne, vanha Timi! Mitä olentoja nuo ovat, jotka tuossa yhdessä seisovat?"
Timi varjosti kädellään silmänsä, vaikkei aurinko suinkaan nyt silmiä häikäissyt, koska se jo oli laskenut.