Herman Hellén v. 1824-1832, kuollut Ulvilan provastina;
Gustaf Brander v. 1832-1837, kuollut Mouhijärven kappalaisena 1869;
Josef Grönberg v. 1837-1861, Messukylän provasti;
Gustaf Hackstedt 1861, kuollut 1863;
Karl Alfred Sadenius armovuoden saarnaaja 1864-1867,
Ylöjärven kappalainen;
Johan Wilhelm Nybergh 1867-1872, muutti täältä Pälkäneen
kirkkoherraksi ja sieltä Wähän Kyröön;
Anders Oskar Törnudd 1873-1879, Wirolahden kirkkoherra;
Karl Alfred Tallqvist virkaatekevä 1879.
Kaupungin väestö teki 1811 vuoden alussa 682 henkeä, ja sen mukaan kuin väestö karttui ja pappien työ lisääntyi, sen verran on myös pappien palkkaakin lisätty. Keisarillisen päätöksen johdosta, annettu toukok. 11 p. 1822, myönnettiin kaupunginsaarnaajalle kaksinkertaiset virkavuodet, joka oikeus sittemmin on lakannut. Wuonna 1824 marrask. 24 p., jolloin kaupungin väkiluku oli noin 1200 henkeä, sai kaupungin saarnaaja huoneenhyyryrahoja 12 killinkiä ruotsin riksiä vero-osalta, jotka sitten korotettiin 18 killinkiin vero-osalta. Seuraavan kolmen vuosikymmenen ajalla lisääntyi kaupungin väestö kolmikertaisesti ja teki 1855 vuoden lopulla 3,820 henkeä. Näin suuren seurakunnan hoito oli jo tätä ennen pidetty yhdelle papille liian raskaana, josta syystä pumpulitehdas-yhtiö omalla kustannuksella otti oman pappinsa ja tähän virkaan v. 1846 kutsui Frans Henrik Bergroth'in. Hän seuraavana vuonna muutti Keuruun, jonka kirkkoherra hän on. Hänen jälkeensä nimitettiin v. 1847 siihen hänen veljensä, nykyinen kaupungin saarnaaja Berndt Gustaf Bergroth. Yleisessä kirkonkokouksessa marrask. 2 p. 1856 määrättiin senaikuiselle kaupunginsaarnaajalle korotettu palkka, jonka hänen jälkeisensäkin ovat nauttineet. Tämän määräyksen johdosta teki kaupunginsaarnaajan palkka: 50 kopekkaa hopeassa jokaiselta kaupungin 800 vero-osalta, eli 400 ruplaa hopeassa, ja paitsi sitä virkamiehiltä ja vallas-säätyisiltä yksi rupla, alhaisemmilta virkamiehiltä 50 kopekkaa sekä työmiehiltä ja niiden vertaisilta 25 kopekkaa hopeassa joka perhekunnalta. Wielä sai kaupunginsaarnaaja hyyryrahaa 20 kopekkaa joka vero-osalta. Jos vero-osat eivät riittäneet täyttämään palkkaa 400 ruplaa sekä hyyryrahoja, otettiin puuttuva kaupungin yhteisistä varoista. Paitsi näitä palkka-etuja sai kaupunginsaarnaaja joka ripillä-käyneeltä hengeltä kantaa 5 kopekkaa hopiassa pääsiäsrahaa ja samaten kuin siihenkin asti nauttia hänelle entiseltään annettua maata sekä entisen tavan mukaan hänen kantamiansa testamenttia ja kolehtia. — Aikaisemman määräyksen mukaan on kaupunginsaarnaajalla oikeus, jos hän niin tahtoo, mainitun maan korvaukseksi kaupunginkassasta kantaa 20 ruplaa 28 kopekkaa hopeassa. Koskeva niitä neljää kolehtia, jotka kaupunginsaarnaaja ennen on kantanut, määräsi seurakunta kirkonkokouksessa toukokuun 4 p. 1863, että kaupunginsaarnaaja saisi kaksi ja tehtaansaarnaaja kaksi kolehtia; kirkonkokouksessa tammikuun 21 p. 1866 myönnettiin tehtaansaarnaajalle Bergroth, niin kauvan kuin hän nykyisessä virassaan pysyy, samaten kuin kaupunginsaarnaajallenkin pääsiäisrahaa 20 penniä jokaiselta ripilläkäyneeltä hengeltä, johon maksoon pumpulitehtaalaisetkin suostuivat.
Wirkatalon rakentamiseksi kaupungin saarnaajalle oli vähitellen varoja koottu, ja kirkonkokouksessa toukokuun 16 päivänä 1865 päätettiin, että nämät varat, joita silloin oli 6,800 markkaa, käytettäisiin pappilan rakentamiseksi, ja että paitsi sitä otettaisiin laina, joka kuoletettaisiin kaupunginsaarnaajalle vero-osista karttuvilla hyyryrahoilla; ja toisessa kokouksessa elokuun 1 p. samaa vuotta hyväksyttiin pappilan huoneitten paikka ja riitinki, jonka rakentaminen tarjottiin urakkahuutokaupalla ja jonka pitäisi oleman valmiina lokakuun 1 päiväksi 1866. Elokuun 10 p. 1865 kaupunkia kohdannut tulipalo esti tämän päätöksen toimeen saattamista ja on vieläkin jätetty toistaseksi.
Yleisessä kirkonkokouksessa syyskuun 11 p. 1866 päätettiin pyytää Tampereen erottamista omaksi kirkkoherrakunnaksi. jolloin tulevalle kirkkoherralle määrättiin 5900 markkaa palkkaa, pääsiäisrahat siihen luettuina, sekä virkatalo, jonka ohessa kaupunginsaarnaaja olisi vastedeskin pidettävä ja palkattava niinkuin ennenkin. Tämä päätös kuitenkin kumottiin tehdyn valituksen tähden.
Papiston palkkaus kirkonkokouksessa keskusteltua päätti K. Majesteetti armoll. kirjeen kautta kesäkuun 13 p. v. 1870 Tampereen seurakunnan erottamisen Messukylästä eri kirkkokunnaksi, niinpian kun Messukylästä kirkkoherran tila joutuu auki sekä uusi kirkko on täysi valmis. Tulevalle kirkkoherralle määrättiin silloin palkkaa 6300 markkaa ja kappalaiselle 2200 m.
W. 1877 huhtikuun 18 p. kirkonkokouksessa suostuttiin seurakunnan pappien ja kirkonpalveliain palkoista, toukokuun 1:sestä päivästä 1877 maksettavista:
Seurakuntaa palvelee 2 pappia, kirkkoherra, johon saarnaja suorastaan, Messukylän kirkkoherraviran ensikerran avonaiseksi jouduttua, pääsee, ja kappalainen. Edellisen palkkaedut ovat saarnajan, eli kaikkiaan 7000 markkaa, 1000:lla markalla lisättynä, josta 500 m. huonevuokralisäykseksi, 500 m. n.s. pienten tulojen korvaukseksi. Kappalainen, ensikerran ilman vaaliehdotusta kutsuttava ja velvollinen kolme päivää viikossa auttamaan pastoria kansliatöissä, saa 3200 markkaa. Lukkari, joka samassa on urkujen soittaja, saa 2000 markkaa, mutta palkkaa itse uruinpolkijan. Kirkonisännöitsijän palkka on 800 markkaa. Werotus on niihin tarpeihin näin: 16 vuotta täyttäneet maksavat: vaimot, lesket, ja 21 vuotta nuoremmat henkilöt vanhempainsa kodissa ja joilla ei ole palvelusta ja tuloja 1 markan, muista kaikista miespuolet 2, vaimonpuolet 1 m. 50 p. Tarvittava lisä jaetaan tasaan samaksi vuodeksi määrätyille veroäyrille. Papin palkkaa maksava maksaa viini- ja kynttilärahoiksi 15 penniä, ripillä käyvät ulkoseurakuntalaiset joka kerralta myös 15 p.
Yksityisistä toimituksista kaupungin papit saavat palkkioksi: avioonvihkimisestä papin luona 2 markkaa, lapsenkastamisesta papin luona 1 markan, ruumiinsiunaamisesta tavallisella juhlamenolla, pait korvausta hevosesta, 2 markkaa. Mainetodistuksista maksetaan 50 penniä, mutta muuttotodistukset annetaan ilmaisiksi. Köyhät ovat maksutta palveltavat, kirkkoonotosta papin luona sekä sairaitten oppimisesta älköön myöskään maksua vaadittako. Kirkonkokouksen pitäjä olkoon velvollinen vaadittaissa 1 markan palkkiolla jokaiselta lehdeltä laillisella ajalla antamaan otteen kirkonkokouksen pöytäkirjasta.
Kirkko.
Muinaisella Tammerkosken säterin herrasväellä — suvut Creutz, Kurk, Boije y.m. — ja heidän palvelusväellä oli puolen penikulman päässä Kivikirkon pitäjän kirkossa etumainen kaksijakonen penkki, ja parvella oli tila kartanon töllimiehillä ja "koskikunnan nuorisolla". Tampereen kaupunkilaiset ensin kävivät siellä kirkkoa niinkuin ennemminkin. Harjun kirkkoon kaupungin länsipuolella oli melkein yhtä pitkä matka. Wuonna 1807 pyysivät Tamperelaiset Pirkkalan kirkon sijoittamista kaupunkiinsa; seuraavana vuonna anoivat he muutamia taloja Pirkkalasta ja Kivikirkolta saada kaupungin seurakunnan yhteyteen, ja v. 1819 tahtoivat he Harjun kappelikunnan kanssansa yhdistää. Kaikki nämät anomukset asianomaisten oikeustojen tuomiolla menivät myttyyn. Wuonna 1809 nostettiin Kivikirkon pitäjän kokouksessa kysymys Kivikirkon emäseurakunnan jaosta. Kohta Tampereen perustettua kirkko itse kaupunkiin tarvittiin. Tampereen rysthollin talo otettiin hätävaraiseksi kirkoksi, ja siihen seurakunta saikin tytyä 45 vuotta. Tämä ei muuta ollut kun Tampereen rysthollista peritty asuintupa, joka seisoi nykyisen kirkkotapulin paikalla pitkinpäin koskea. Se tavataan myös "saarnahuoneen" nimellä jo v. 1786, kun 25 riksillä palkattu ensimäinen kaupungin vakinainen saarnaaja siellä kirkonkokousta piti. Uusi kirkko eli nykyinen rakennettiin v. 1824, johon keisari Aleksander I myös apurahaa antoi. Wanha, ahdas ja sopimatoin rukoushuone avissionissa myytiin ja on nyt Kuninkaankadun varrella matalin, nahkuri Karlssonin talo, taas väliseinällä niinkuin muinaan ennen kun se kirkkona oli.