GUSTAV. (L.S.)

J. Liliencrantz.

Tampereen uusi kaupunki ensittäin ei ottanut menestyä, niinkuin seuraavaisesta näkyy. W. 1793 lokakuun 10 p. maaherra keneralmajuri Ernst v. Willebrand piti Tampereella kaupungin vanhimpain kanssa, tehtailija Häggman, postimestari Allén, ruunun-katsastaja Lagerbaum, kauppiaat Lindberg, Gadd, Lindqvist, Wadén ja muurari Busk keskustelua siitä mitä kaupungin hyväksi olisi tehtävä. Ruununvouti Anders Hornborg perustuskirjoja myöden johti järjestys- ja taloustoimet kaupungissa. Wanhimmat valittivat että kaupunki oli oman onnensa nojaan jätetty raukenemaan, johon viimeiset katovuodet ja täkäläisen ruunun viinapolttimon lakkauttaminen ei suinkaan vähä vaikuttaneet; tätä ennemmin kauppamies taisi hyväksensä käyttää ne kuormiot jotka Turusta palasivat viinaa viemästä, jonka tähden porvaristo sanoi toivovansa polttimon taas ruveta käymään; maakansan kauppa kävi yksinomaisesti Turussa, mutta Tampereella ei liikettä ollut; tehtaita ja työammattia olisi tarpeessa kaupungin avuksi; koskella ei muuta ollut kun yksi paperiruukki, huono vaskipaja ja pyssynpiippu-puras-kone. Kestikievarin muuttamista kaupunkiin päätettiin liikkeen nostamiseksi, ja kaupunki sitävastaan sitoutui vara-hevoistenpitoon; myöskin nähtiin hyväksi saada Porin rykimentin eksieraus-paikka muutetuksi likeisimmälle tanterelle kaupungin ulkopuolelle. Erittäin valtuusmiehet pyysivät kaupungille oikeutta käydä Orihveden markkinoilla, ja eri markkinapaikkaa saada Jyväskylän kappelissa; sitten he pyysivät Järjestysmiestä (ordningsman), jonka he lupasivat palkata. Maaherra näki sopivaksi Teiskon- ja Ruoveden nimismiehen tämän virkaisena asua Tampereella 30 riksin, kaupungin maksettavalla palkalla, jonka rahasto oli syntynyt markkinainmajoitusveroista ja vapaitten maatilusten vuoromisesta; mutta kun ruununvouti Callmeijer rahaston oli poishutikoinnut, päätettiin porvaruusvero maksettavaksi kauppioilta, käsityöläisiltä ja porvareilta. Kun kaikki kaupungin asemat jo olivat talotetut, päätettiin rastita uusia, mutta ilman istutusmaita (plantasia), ja kun nämät perustuskirjain mukaan olivat määrätyt ainoasti istutuksiin, kielsi maaherra ryöstön uhalla kaiken elonviljelyksen niihin; vara-järjestysmiehen nimismies Ekholm vainajan anastamat istutusmaat otettiin leskeltä pois.

Tampereen kaupungin pyyntö 1800-vuoden valtiopäivillä saada 20:ksi vuodeksi suodun vapautuksen kaikista asiallisista ja itsekohtaisista veroista pitkitetyksi myönnytetiin vielä 10:ksi vuodeksi taikka 1809-vuoden loppuun asti.

Kuningas Kustavi IV Adolf teki kesällä vuonna 1802 lavean matkustuksen Suomessa, jonka tähden oli Tampereenkin kaupunkilaisille puuhaa ja anomuksia tehtävänä. Siitä syystä pidettiin Tampereella yleinen kokous, johon kaupungin vanhimmat asukkaat olivat kutsutut kuulemaan esityksiä muutamissa kaupunkia koskevissa yleisissä asioissa, jotka soveliammalta voisivat tulla ajetuksi kuninkaan tykönä, kun hän seuranensa oli majaa Huittisten pappilassa; otettiin puheeksi kuinka tarpeellista kaupungille on saada sotamies-maksosta vapautus; sitten esitettiin kaupungin asukkaille, josko he nyt anomuksella kuninkaalle voisivat saada vahvistuksen komppanian kokouspaikasta "Takaveräjällä," kun he vaan täytäntöön saattaisivat siellä aljetun raivaustyön. Anomus olisi kuninkaalle esitettävä sanotussa Huittisten pappilassa. Tähän tyytyivät kaikki ja lupasivat kiireimmittäin raivata aivotun ekseerauspaikan. Wieläkin päätettiin laatia anomus myllyn ja sahan saamisesta koskeen kaupungin tarvetta varten, ja kun tähän ei ole myönnytystä saatu, niin katsoivat asianomaiset tämän seikan täytyvän tulla sitä nöyremmästi esitetyksi. Päälliseksi päätettiin pyytää oikeutta, että ainoastaan Tampereen kauppiaat saisivat kaupustaa nyt jo lakkautetuilla Oriveden markkinoilla, ja että Tampereella helmikuun 7 päivänä pidetyt, mutta yhdestä ja toisesta syystä lakanneet markkinat asetettaisiin uudestaan.

Maaherran ja kaupungin vanhimpain eräässä toisessa kokouksessa joulukuun 15 p. 1802 päätettiin järjestystä rakennettaissa ja rakentamattomat talon-asemat peräytyisivät kaupungille takaisin sen rahaston hyödyksi. Lohenpyynti, jaettuna 12 osuuteen oli vuorattava, kuitenkin häiritsemättä koskeen rakennettuja laitoksia taikka vasta rakennettavain estämättä; palo-asetus vahvistettiin; kapakkain luku nähtiin vähennettäväksi ja vuotuinen vero niistä maksettavaksi. Wielä sitten suostuttiin muutamain Teiskolaisten pyyntöön saada kuivimpina vuoden aikoina avata ruunun viinapolttimoa varten lasketut to'et joiden tähden vedentulva on ollut Teiskon tiluksilla. Kapteini paroni W.P. Carpelanin rakennuksella oleva talo päätettiin 400 riksillä lunastettavaksi yhteisten kokousten varaksi — sama talo on tähän päivään asti saanut kelvata raastuvaksi. Kaupungin viskalin valituksesta maaherralle elukkoitten ja sikain kulkemisesta kaduilla kaupungin hyvän maineen haitaksi, säädettiin toukokuun 26 p. 1803 kaupungin aidoitus ja eroitus laitumesta. — Wuonna 1804 nostettiin kysymys kaupunginvoudin asettamisesta, kun ei katsottu nimismiehen, jolla tämä toimi oli ennen ollut, voivan enää tyydyttävästi hoitaa ja otettiin kaupungin viskaali siksi. — Kolme tiilipruukia perustettiin Santalahteen ja yksi lähelle Nalkalaa, jonka rannassa näkyy jo vanhoista ajoista tiili-tekimö olleen. Kaupungin asukkaat olivat vuorostansa valkia-vartiat, mutta kyllästyivät vuorolliseen palo-vartioitsemiseen ja ottivat huhtikuun 30 p. 1804 vakinaisen palkatun palo-vartian. — Kunink. päätöksen kautta kesäkuun 15 p. 1805 asetettiin kaupungin-oikeus, järjestysmies esimieheksi ynnä neljän jäsenen kanssa porvaristosta, viimeksi mainitut palkattavat eduilla kaupungin maasta. Keis. päätöksen kautta tammikuun 29 p. 1818 suotiin Tampereen kaupungille osa kaikista kaupungin-oikeudelta sakotetuista, kaupungin vankihuoneen pidoksi.

Kun Hänen Majesteetinsä Keisari Aleksander I:nen v. 1819 matkusti Suomessa, kävi hän myös Tampereella. Niitä on jotka silloin läsnä oltuansa ovat kertoneet, että Hänen Majesteetinsä, kosken rannalla seisoen vallan ihastuneena sen kauneudesta, liikutettuna sen jalosta voimasta, kääntyen erään saattajansa, englantilaisen Pattersonin tykö, lausuneen: Mikä vahinko, ettei tätä voimaa miksikään hyväksi käytetä, ja mitkä hyödyttäviä laitoksia eikö englantilainen ymmärtäisi ihan tähän paikkaan asettaa ja rakentaa! Harrastain sen hänen herättämän hyvän aatteensa panemista toimeen, hän korkeansuosiollisesti valtiovaroilla saatti aikaan ja autti ensimmäisen tehtaan perustamista, joka pian sen perästä kosken pielessä pantiin toimeen, joka tehdas enemmän kun mikään muu on Tampereen kaupungin vaurastumista nostanut ja kartuttanut ei ainoastaan kaupungin, vaan myöskin koko läheisen maakunnan onnea ja varallisuutta. Palattuansa Pietariin Hänen Majesteetinsä, jonka kerran innostunut ja muistavainen lempeys aina kaupunkia holhoi ja turvasi, ei pitkältä sen perästä elokuun 21 päivänä v. 1821 julisti Tampereen vapaaksi kaupungiksi, jonka kautta sen keinoilijat saivat muita Suomen kaupunkia suurempia etuoikeuksia. Tämä perustuskirje, johon kaupunki sitten on turvannut ja joka on viimeisiin aikoihin asti ollut sen asukkain ajallisen elämän lähde ja kunnia, on näin kuuluva:

ME ALEXANDER I:nen, Jumalan Armosta Keisari ja Itsewaldias koko Wenäjänmaan ylitse, Suuri-Ruhtinas Suomesa ec. ec. ec. Teemme tiettäväxi: Että niinkuin MEIDÄN huoldemme alla elatus-keinoin edesauttamisesta Suomesa, MEIDÄN tykönämme Armollisen tutkinnon alle tullut on, kuinga Fabriki- ja Käsityö-rakennusten matkaansaattaminen ja kaswo Maakunnasa olis odotettawana, jos yxi wapa Käsityö-Kaupungi siellä tulis priwilegiumeilla edeskatsotuxi; niin olemma ME, MEIDÄN Suomen Senatimme siitä alamaisudesa tehdyn eteenasetuxen johdatuxesta, täsä yhteisesti hyödyllisesä päällekatsannosa, Armosa hywäxi löytäneet, että senkaldaisexi Wapa-kaupungixi uloskatsoa Tamberen kaupungin Turun ja Björne-borin Läänisä, joka Kaupungi siihen erinomattain paikkansa suhteen monesta syystä on toisten edellä Maakunnasa sowelias, ja myöskin wuona 1779 saadun Perustus-Kirjansa kautta jo wapautettu niiden yhteisesti woimasa olewaisten Kauppa- ja Ammatti-säändöin jälkeenelämisestä.

ME olemma siis Armosa tahtoneet säätää ja asettaa, että kaikenlaiset Fabriki-, Konsti- ja Käsityön harjoittajat, joilla on hywä nimi ja mainio, niin koto- kuin ulkomaan miehet, mutta erinomattain ne, jotka askaroitsewat Raudasta, Teräxestä, Metalleista ja Mineraleista (kaikkenlaisista Kiweistä), eli töitä toimittawat, kuin näiden kanssa owat yhdistetyt, saawat, wapasti ja estämätä mainittuun Tamberen Kaupungiin itsens asumaan asettaa, että niiden Porwari-oikeutten ja etuin nautinnon alla kuin yhteisesti tygötulewat Maakunnan Asujamille siitä säädystä, johon he luetaan, ilman wähindäkän Ammatti-Asetusten estettä, walmistaa senkaldaisia Fabriki- ja Käsitöitä, kuin he hywänsä taitawat ja tahtowat, olkoon se yhdesä eli usiammasa Käsityönwirasa, oikeudella sen siwusa, että oman hywäxi löytämisens jälkeen, ottaa niin monda työntekiä, kuin he työllä edeskatsoa taitawat: Ja että Käsityömiehet, joilla on taipumus ja woima, että senkaldaisia töitä toimittaa, mahtawat sitä enemmin ylöskehoitettaa, että niitä harjoittain täsä Wapakaupungisa etsiä elatustansa ja etuansa, olemma ME kaikille niille, jotka täsä päällekatsannosa tästälähin Wapakaupungiin itsens asumaan asettawat, Armosa tahtoneet luwata ja suoda seurawaiset wapaudet ja edut, nimittäin: etu-oikeuden kaikkein muiden edellä awoimiin ja rakendamattomiin tontteihin ja paikkoihin Kaupungisa, jotka tontit, sen jälkeen, kuin edespäin säätettämän pitä, tulewat heille huokiata maxoa wastaan jätettäwäxi, ja jonga siwusa tila, wirtaa nautita, niille Fabrikin harjoittaille annetaan, jotka toimituxens tähden sitä tarwitsewat: alinomainen wapaus hengiluku- ja muista ulosteoista Kruunulle, ilman eroitusta, niin hywin itse edestänsä, waimonsa ja lastensa, kuin työntekiäinsä ja tarpellisen palkka-wäkensä edestä, niin myös Kartanoinsa, työhuonettensa, Wesi-rakennustensa ja tekonsa edestä: wapaus majanpidosta Sota- ja muulle Kruunun wäelle ja Majanpito ulosteoista: oikeus, että ostaa niin hywin työ aineensa kuin elatuksen tarpeensa, koska ja kusa he hywänsä tahtowat ja hyödyllisimmäksi löytäwät, niin myös että tekonsa estämätä Kaupungeisa ja Maalla Suomenmaasa myydä ja waihettaa, awoimisa puodeisa, wähittäin ja joukottain, niin markinoilla kuin muutoin: ja wapaus tullista ei wähemmin sisälletulewaisten Fabrikin työainetten, työasetten ja rakennusten, kuin omain tekoinsa edestä kuin ulkomaalle wiedän: jonga siwusa myös kaikenlainen luwallinen kaupanteko Wapa-Kaupungisa kaikkina aikoina wuodesta saapi harjoitettaa että Fabrikin haldiat woittaisit sitä helpomman tilan, saada tarpensa.

Niinkuin ME aiwomme yhdesä erinäisesä Reglementisä edespäin Armosa likemmin säätää, mitä tämän Wapa-Kaupungin eduxi ja menestyxexi tulla taitaa ja järjestyxen woimasa pitämiseen siellä, niin olemma ME sillä wälillä Armosa tahtoneet selittää, että kaikkein niiden jotka harjoittaxensa Fabriki- eli Käsityö liikundota, Wapakaupungiin muuttawat, pitä seisoman siellä olewaisen Kaupungi-Oikeuden alla, joka ynnä muiden asianomaisten Oikeutten ja Wirkamiesten kanssa peräänkatsoo, että ne nyt Armosa suodut Wapakaupungin edut ei saa hywäxi nautittaa personeilda, joilla siihen ei ole oikeutta. Jonga jälkeen kaikkein asianomaisten tulee heitänsä alamaisudesa ojendaa. Sitä suuremmaxi wakuudexi olemma ME tämän Omalla Kädellämme alakirjoittaneet, kuin tapahtui Zarskoje Selosa s. 1 p. Elokuusa 1821.