"Hyv' iltaa, rauhaa, kuu, mun ystäväin
Sä kaksisakarainen!
Pois tautini poista taas nähdessäin
Sun kolmisakaraisen!
"Sillä koska kuu ei saa koskaan enempää kuin kaksi sakaraa, antaa se sen ihmisen olla terveenä, joka rukoilee sitä sillä tavoin."
"Sinussa on yhdistetty kaikkien kolmen Krakovin tyttären ymmärrys ja viisaus", huudahti Otik, joka alkoi täydellä todella tuntea amputaudin, s.o. Amorin nuolten, oireita.
"Minkä lajisia naisia ne ovat?" kysyi äiti ankarasti ja epäilevästi.
"Elkää pelätkö", nauroi Otik, "ne eivät käyskentele Pragin kaduilla; kaikki kolme ovat maanneet haudassa enemmän kuin tuhat vuotta."
"Vai niin" — Mrakot muori näytti epäluuloiselta. "Välittävätkö sellaiset kuin sinä edesmenneistä vainajista?"
"Niin, se on aivan totta", puuttui Enefa innokkaasti puheeseen. "He ovat kuolleet aikoja sitten. Minä olen lukenut heistä historiassa."
"Yksi heistä tunsi kaikki yrtit ja paransi ja luki kaikille sairaille; toinen löysi kaikki salatut ja tunsi kaikki henget, ja kolmas oli tunnettu tietäjä, joka hallitsi tshekkiläistä kansaa", selitti Otik äidilleen.
"Ja minuako te vertaatte heihin'?" kysyi Enefa epävarmasti.
"Niin, sen teen."