Tuutilulla, hussa-aa, pientä lasta tuuti! Itku mun jo valtoaa — minut herra huuti.
Elä itke! Muuten on rouvan torat mulla, silloin oon mä onneton, tuuti, tuutilulla!
Tuutilulla, sydämein, nuku siki-unta, mistä saisin surullein unhotuksen lunta?
Hussalulla! — Aina vain mielessäni säilyy, kuinka kotilahdellain tyynnä vesi päilyy.
Tuuti, lapsi! — Siellä on äitikullan hauta — taas sä itket, onneton, lauluni ei auta.
Lapsi, miksi nuku et! Vaiko itket siksi, että laulut huomannet orvon kyyneliksi?
Taikka ei sun uni lie?
Nuku kaikitenkin!
Muuten mun jo paha vie,
— tuossa rouva onkin!
MYRSKYLINTU.
Kun myrsky mylvii ja laine laulaa ja vasten louhia loiskuaa, kun honka huojuu ja näre notkuu ja vahto pärskyen roiskuaa.
Mä silloin nautin ja riemurinnoin mä halki ilmojen kiitelen ja laulan luontoa, maailmoita ja elontaistoa ihmisten.