"Hyvä mieshän se taitaa olla pormestari … kiittävät sitä muutkin…"
"Hyvä kait mulle on ollut … antoi tässä tuonottainkin tupakin periä rakkokukkaron täyteen … ja lantilla käski vielä ryypytkin käydä ottamassa…"
"Katsohan vain!… Mitä se Jussikin ryypyillä … ei toki pilaisi noin vanhan miehen…"
"Hyvääpä tuo on vanhallekin … särpimestä se köyhälle käypi… Ja sanoi olevan hänen nimipäivänsä silloin…"
"Ohoo, no sittenhän tuo… Onkos se Jussi syönyt einettäänkään … tuonko minä kalaa ja leipää ja piimän sintua…" kysyi ruustinna ystävällisesti.
"Antoihan ne mulle vallesmannissa vähän … mutta eihän se lisä pahaa — — —"
"Muualle kuin selkään", kiljasi Janne samassa ukon selän takana ja säkäsi raparperin putkella housujen taustalle, ennenkuin kyökkirappusille livahti turvapaikkaan.
"No lemps — —! Nuo ne ovat joka paikassa … tuossahan sen nyt ruustinna omin silmin näkee", tiuskasi Junnu katsoen karsaasti Anttiin, joka myöskin nurkkajuuresta pujahti ja portaille potalsi. "Tuossahan sen nyt ruustinna itse näkee…"
Mutta ei sitä ruustinna nähnytkään, hän oli näet jo ehtinyt mennä hakemaan lupaamiansa ruoka-aineksia ukolle, joten koko tepponen kävi iltikseen. Pian oli ruustinna kuitenkin rappusilla sintutoopi toisessa ja silakoita leipäpuoliskon päällä toisessa kädessä.
"Täällä olisi Jussille vähän ruuan tapaista … tulkaapahan ottamaan", sanoi hän huomaamatta poikia toisella puolen ovea.