"Ei ilmesty … tämä aika on pelkuriuden aika!…"
"Eipä kuin terveen järjen aika … kuka se mokomasta henkeänsä menettämään rupeisi?…"
"Lujien luonteiden ja tahtojen aika on mennyt!…"
"Ja uskon innostuksen…"
"No miten lienee … en kyllä minä luule aikamme voivan tuollaisia marttiiroja luoda, se on liian veltto voidakseen sen tehdä, siltä puuttuu innostusta. Eikä se voi tulla kysymykseenkään enää tuollainen … mutta muissakin suhteissa sitä miestä tarvittaisiin, rohkeata, pelkäämätöntä ja uhraavaista miestä, joka uskaltaisi puhua suunsa puhtaaksi, puhua sen, mitä monikin ajattelee, vaikka ei tahdo tuoda julki, veisivät näet leivän suusta, valtion varman rukiisen leivän…"
"Hahahaa, oikein, Yrjö! sitähän sitä pelätään…"
"No henkikultahan se itsekussakin on…"
"Niin ja kehnokos se kaikkein silmätikuksi?…"
"Ja syntipukiksi ja syleksittäväksi…"
"Niin, siinäpä se tulee, toverit, ei uskalleta enää, ollaan sellaisia pelkureita, raukkoja, innottomia, ihanteellisuutta vailla olevia aineen orjia ja leivän jäytäjiä… Onko se suurta, että leipäkannikkansa perässä aina kituroidaan?… Senhän pässikin tekee, ruokaahan sekin hamuilee … mutta pitäisi toki ihmisen uskaltaa muuhunkin … henkisempäänkin! Pitäisi toki innostua aatteistakin … suurista, jaloista aatteista, jotka mieltä ylentäisivät … vapauden ja totuuden aatteista etupäässä … ja isänmaallisista!…