"No rakastammehan me isänmaata…"
"Niin kuin nuorten miesten pitääkin…"
"Henkemme, veremme edestä maan…"
"Suomi, armas synnyinmaamme…"
"Eläköön Suomi, eläköön!…"
Ja räikeänä huutona kaikui Kaisaniemen salissa eläköönhuuto, kolmenkertainen kova huuto.
"No, onhan tuo huutokin jotakin … työ se olisi kuitenkin parempi … työ kansan valistukseksi, oman henkensä vapauttamiseksi ja sivistykseksi … totuuden ja vapauden työ. Mutta tämä työ se on niin unohduksissa. Kyllä runoilija kehuu, että me ylioppilaat muka olemme 'vapaita hengen lapsia' … mutta toverit, elkää uskoko sitä, se on pelkkää korupuhetta ilman pontta ja perää… Orjia me olemme, henkisesti orjia, vääränvalantekijöitäkin…"
"Mitä? Vääränkö valan? Kuuleppashan!…"
"Mekö vääränvalan? Punnitseppas sanasi, et tässä sentään niinkään iltiksesi saa haukkua…"
"Kyllä minä olen sanani punninnut, kunhan selittää annatte. Emmekö ole kerran kummiemme kautta niin paljo asioita luvanneet … oletteko ne lupaukset pitäneet?…"