"Kah tosiaankin, Emman tyttöhän se on … ja Ellihän sinun nimesi on?… Niin, niin tuossa sen nyt näki, tuossa näki … mihin se vei, kun sillä lailla… Lapsiraukkahan siitä kärsiä saapi … ja äitihän se kuului juovan … ja tietäähän sen silloin minkälaisen kasvatuksen se lapselleen antaa… Vaan minkäpä sille syrjäinen … omansahan tuo on ja tottapahan Luoja luomistaan huolen pitää!… Heh, tyttö, tuoss' on puolimarkkaa, vaan elä näytä äidillesi."
Ukko heitti rahan Ellin eteen ja suitsiperillä hevostaan lautaselle läppäsi. "Niin, niin, niinhän se käypi!…"
Elli koppasi rahan jalkansa juuresta eikä ollut silmiään uskoa, kun hopearaha päivää vasten välähti. Katsellahan sitä piti kummaltakin puolen, likeltä ja kaukaa… Kaa, kun oli kolotkin laidassa … ja vuosilukukin!… Ei se oikein tahtonut käsissä pysyä, vaan aina yritteli maahan sormien välistä livahtaa, kun Elli hyvillä mielin Emmalaa kohti hypähteli.
Voi, jos Tuuteron Matleena nyt olis ollut … ja Kantolan Saara, … niin ei olis malttanut olla heille näyttämättä, vaikka mikä olis ollut!… Kateeksi sille Matleenalle mahtaa käydä, kun kaikki kuulla saapi, ja katumoiksi, että kirkolle ollenkaan lähti!
Vaan silloin johtuikin mieleen, mitä Kautisten Mari vaarilleen oli sanonut. Olihan Ellikin sen selvään kuullut. Ett'eikö hänellä isää ollutkaan … sepä somaa olisi! Ei sitä ennen ollut tullut ajatelleeksikaan, vaan kun nyt oikein ajatteli, niin olihan Tuuteron Matleenalla isä … ja Kantolan Saaralla … ja Kautisten Marilla ja — niin, kaikillahan niillä muilla ihmisillä isä oli… Jako hänellä ei?… Se on vale, mikä se hänen isättömäksi … ja mistään tuon Marikin oli tietävinänsä?… Parasta oli kysyä äidiltä itseltään, äiti kaiketi sen paraiten tiesi!
Kun Elli eineellä äitinsä kanssa vesipottuja söi ja suolaveteen kastoi, niin silloin se sanoiksi puhkesi.
"Äiti, kuulkaahan, onhan se minullakin isä?"
Hän katsoi oikein rukoilevaisesti äitiinsä.
Kovin säpsähti Emma kuullessaan tuon äkki-kysymyksen lapsensa suusta ja näyttipä tavallista kauemmin pottua suussansa hokeltelevan ennen kuin kurkustaan alas sai. Sitten hän puukon kärellä toisen otti pahkakupista, kuori sen ja sitä suolavesipurtilossa pyöritteli.
"Kuka siitä sinulle on puhunut?"