Kartanolta kuului hevosen hirnunta. Hyväpä se oli, että ne toki jo tulivat… Erkki olikin varmaan jo nälissään ja äitiään odotti.
"Täytistäkö se tuosta lapsesta huudattaa? … läkähtyyhän se", ärjäsi Mattilan emäntä jo ovelta niin kovasti, että Elli koko olemuksen oli käsistään pudottaa.
"Niin kuin se heräsi" … sopersi Elli hämillään.
"Heräsi?" Ei emäntä siihen muuta virkkanut … otti Erkin käsivarrelleen ja toisella Ellin käsipuolesta pottusangon luo heilautti, että kolisi. Sitten hän likemmäksi tuli ja katsoi, millä kannalla kuorinta oli.
"Vielähän sinulla on puolet kuorimatta, tyttö; mitä sinä täällä oikeastaan olet tehnyt sillä aikaa? … hääh?"
"Lastahan minun on täytynyt…"
"Neen, koetahan tuossa valeella päästä … rantteellahan tuo Jannen kanssa puolen rupeamaa oli", sanoi Kalle sisään kompuroiden.
"Onko se tosi, Elli? … eläkä nyt mutkaile, tyttö!"
"Kävinhän minä siellä, kun pojat kutsuivat" — — —
"Vai niin, vai siellä sinä päivän laukkaat ja sitten minulle toimitat, että 'niin kuin heräsi' … ja vielä valehtelet, luntus!" — Emäntä laski Erkin sängyn päälle, "Minä olen pastorille luvannut, että niin pian kuin vilpin oireitakaan sinussa ilmestyy, ne juurta myöden pois repiä … eikä sinusta hyvällä äitivainajasi perintö näy lähtevänkään."..