Perämiehenä huopari kädessä rentoili Purolan Aatu ja sahviaanireunaisia kengänvarsiaan pitkin morsiameensa tiirotti.
"Onpa Aatulla nyt rahoja ollut, koska anturan varret on punaisen vasikan nahkalla vuorannut!" ivaili Toivos-Juho pappilan karjakolle.
Mutta Aatupa vähätteli muiden kuiskeista — tiesihän hän, että kateeksihan niillä raukoilla vaan kävi. Siksipä hän vaan kahta rennommaksi selkäkenoon ojensihe ja jalkansakin vielä veneen laidalle nosti. Vahingossako lie takkikin auki pyörähtänyt, että verkaliivi näkymään pääsi ja valkoinen rinta. Hentoihan tuon aukikin pitää, kun liivin ylälakkarissa kevätmarkkinoilta tuotu ankkurikello pullotti ja pronssi-perät auringon paisteessa välkähteli!
"Kummapa kuin Mattilan pojatkaan eivät vielä ole lähteneet … venekinhän tuo näkyy kuivalla kankaalla olevan", tuomasi Aatu morsiamelleen, kun Mattilan pellon alatse laskettiin.
"Tokkopa tullevatkaan, Reetuhan kuuluu sairastavan."
"Niinhän se kuului tekevän, vaan saattaisivathan ne siltä tulla, kun muuten halu lienee."..
"Ja onhan tuolla sekin Emmalan Elli … alkaisi tuo hänkin jo kynnelle kyetä", sanoi pappilan karjakko.
"Ellikö? Niinkö luulet, että Mattilan emäntä Elliä päästäisi … erehdys se on, Kaisa! Ja tuskinpa ne Mattilankaan pojat juuri ruotilaisista."..
Kautisten Mari se oli, joka joka paikassa synnystään ylpeili … olihan muka isontalon tyttö, että kannattihan se toki! Vaan pappilan karjakkoa se aina pisteli tuo Kautisten Marin röyhkeily eikä hän nytkään suutansa tupessa malttanut pitää.
"Eihän ne kaikki ole Kautisissa kasvaneet … mutta ihmisiä ne sentään luulevat olevansa. On tuo Emmalan Elli mielestäni yhtä hönkä tyttö, kuin eräs toinenkin … ja vieläköhän tuolle Mattilankin Jannelle parempi pitäisi olla? Eihän nuo ole kovin kummat hänenkään vanhukset olleet."