HERTTUA: Ja kuinka monta on teitä vastaan yhtä jalkamiestä?
ILKKA:
Kai yksi kolmen miehen niskoill' on.
HERTTUA:
Ja entäs huovit marski Flemingin?
ILKKA:
Yks kuuden ruokittav' on talonpojan.
HERTTUA: Niin kehnoiks onko käyneet pohjolaiset, ett' täytyy kolmen muilta apu saada, kun yks on jalkamies? Ja kuusi teistä ei jaksa huovihurttaa kurittaa? Jos jälkeläiset vanhain pirkkalaisten ja asemiehet Juho Vesaisen on raukoiks sortuneet ja pelkureiksi, niin teitä lempo silloin surkutelkoon!
ILKKA (rohkeasti ja vilkkaasti):
Siis täänkö neuvon antaa ruhtinas?
HERTTUA (seisahtuen äkkiä ja nyrkkiänsä ilmaan kohottaen): En muuta neuvoa ma teille tiedä kuin rauha hankkikaatte itse, miehet; kai teit' on talonpoikaa siksi monta, te että roistot saatte torjutuksi, jos muuten ei, niin nuijin, aidanseipäin!
PAASHI (ilmoittaa):
Teidän ruhtinaallisen armonne ratsu on satuloitu!
HERTTUA (paashille):
Ma tulen kohta! (miehille) Menkää, miehet, menkää!
Te maata varjelkaa, ma suojaan merta!
(Ottaa lakin, hansikkaat ja ruoskan, jotka
paashi hänelle rientää antamaan).