ILKKA: Siis esivallan käsky aseisiin on meillä vastaan Klauta Suitian?
HERTTUA (nyökkää myönnytyksen merkiksi, panee kypärän päähänsä ja puhuu kuin itsekseen): Niin, marski Fleming, suureen vatsahas sä sika sian syöt kuin kananpojan! nyt syytä itseäsi, verikoira ja valapatto valtakunnan syöpä, jos nielläkses saat pedon tuhatpäisen!
ILKKA:
Mut taisteluun jos itse marski saapuu?
HERTTUA (ärjästen):
Kun muuten kuitenkaan ei paha pääty,
(Lyö ruoskallaan ilmaan).
niin emä poikinensa maahan lyökää!
(Herttua kiiruhtaa nopein askelin vasemmalle vievän taka-alan
oven kautta. Talonpojat seisovat hetken äänettöminä ja katselevat
poistuneen herttuan jälkeen. Vihdoin katkaisee äänettömyyden):
POUTTU (kääntyen Ilkkaan): No, Ilkka, lupa itse ruhtinaalta on meillä vihdoin nousta aseisiin!
ILKKA: Niin, nyt se on ja, kautta taivaan Herran, ei vaimoani huovit toiste pieksä!
TOMMOLA: Sä omaa kostoasko mietit vain, kun meitä vartoo koko Pohjanmaa!
HÄMÄLÄINEN: Te Pohjan miehet meidät unhotatte, vaikk' onkin kurjin laita Hämehessä!
PALO:
Mut meill' on leirivapaus, teillä ei!