SAVON MIES: Ka olkoon vaan, mut kurjuus yhtäläinen on meillä Savossai, sen Herra tietää!
POUTTU: Niin, sama kurjuus meill' on kaikkialla — ja yhtä Suomen kansaa kai me oomme!
PALO: Te kaikki kuulitte, kun ruhtinas hän kanan poikinensa lyödä käski!
TOMMOLA: Niin käski ruhtinas, ja kana kai on marski itse?
MARTTI VILPUNPOIKA: Niin, ja poikaset on voudit, herrat, kaikki sortajamme!
POUTTU (Ilkalle): Sä mitä seisot siellä aatoksissa? nyt aik' on rientää Hannu herran luokse!
ILKKA (joka toisten puhellessa on seisonut äänetönnä mietteissään, astuu Poutun ja Kontsaan luo): Sun sanas, Pouttu, lankes sydämmeeni. Kai, Kontsas, kuulit myöskin sanat nuo, ett' yhtä Suomen kansaa kaikki oomme! Niin, siin' on aatos, jota tarvitsin: on Pohjanmaa ja Savo, Häme kaikki vain yhtä Suomea ja Suomen kansaa, jok' orjuudessa herrain alla huokaa. Tuo aatos sielussani suurra väikkyy, se kotkan siivet mulle kasvattaa ja kauvas, korkealle katse lentää. Siis emme nousekkaan me koston vuoksi, on määränämme vapaus koko Suomen, kun lienemme me yhtä kansaa kaikki ja sama orjuus meillä myöskin lie!
POUTTU: Yks kansa, niin, ja samat sortajat — on herrat kaikkialla samanlaiset!
KONTSAS: Jumala myös on yksi; Häntä tahdon ma palvella kuin isä-vainajamme — mut marski Fleming tahtoo paavin valtaa.
ILKKA;
Sä vuoksi uskonnon, me kansan vuoksi!