KONTSAS: Niin, Jumalaani marskit taikka mirskit ei, surma vieköön, multa viedä saa!
(Hovipojat tulevat sisään vasemmalta.
Talonpojat poistuvat perältä).
Toinen kuvaelma.
Isonkyrön kirkonkylä. Vasemmalla nimitysmies Lassi Gregorin pojan talo, rappuset ja kaksi ikkunaa näyttämölle päin; oikealla Yrjö Kontsahan rakennus kuistiovinensa. Talojen päätyjen ohi menee yleinen maantie, joka vasemmalle mutkautuen nousee taka-alan ylängöllä näkyvään Isonkyrön kirkkoon. —
On marraskuun 25:s päivä eli pyhän Kaarinan päivä, jota vanhan tavan mukaan pyhänä vietettiin. Ihmisiä vaeltaa kirkkoon.
Kontsahan talosta tulee muudan talonpoika, jonka eräs maantiellä vaeltava kirkkomies huomaa ja kääntyy pihaan.
ENS. TALONPOIKA:
Kas Laurolaista, hyvää päivää, Matti!
TOINEN TALONPOIKA:
Sen Jumal' antakohon, Ikolainen! (kättelevät).
ENS. TALONPOIKA:
Vai kirkkoon läksit, Herran huonehesen?
TOINEN TALONPOIKA: Mun täytyi tietäjähän, vaimo kun ei kostu lapsenvuotehesta.