ENS. TALONPOIKA: Ja kekrinä he lystiksensä poltit jo Ilkkalankin Ilmajoella — tiennet.
TOINEN TALONPOIKA: Niin kulki juttu, uuden rakennuksen he ilkes polttaa, riettaat hurjimukset! Mut liekös totta, että linnun tietä ois Jaakko päässyt luota noki-Klaun?
ENS. TALONPOIKA: Niin, "keulass' onni, ruotelissa Herra" on hällä aina ollut, miekkoisella.
TOINEN TALONPOIKA: Nyt veljen luokse vaimo lapsineen on tänne Kyröön muuttanut ja vuottaa, ett' Tukholmasta palais jälleen Ilkka; (Kääntyen ens. talonpoikaan). hän tulla aikoo kotiin Kaarinaksi ja silloin tyttärensä naittaa tahtoo, vaikk' oiskin tiellä tuhat puolakkata.
ENS. TALONPOIKA: Niin, uusi vouti hän on puolalainen ja puolakoill' on omat eljet heillä!
TOINEN TALONPOIKA:
Niin, heill' on messut jälkeen syntein heillä —
saa siitä Kontsas vettä myllyyn taas.
(Kuuluu melua vasemmalta).
Vaan kuinka ruojat taaskin elämöivät!
ENS. TALONPOIKA: Ja kirkon-aikaan; mutta kirkkoa he karttaa niinkuin pirut pyhää paikkaa.
(Paussi, jonka aikana iloista humua ja soittoa alkaa kuulua oikealta).
Mut mikäs hiiden melu tuoll' on sitten?
TOINEN TALONPOIKA:
On tänään Ilkan Kirstin naittajaiset.